Kirjoitan tätä "Jouluviestiä" jo hyvissä ajoin ennen Joulua sillä en voi etukäteen tietää pysynkö tätä lähempänä Joulua edes kirjoittamaan...on nimittäin hyvä nähdä edes jotain kun naputtelee viestiä; jos kyyneleet vuotavat
solkenaan meinaa näkökyky heikentyä huomattavissa määrin.
Meillähän oli tapana rakentaa oikein kunnon herkkujoulu, herkkupöytä erilaisine pikkunaposteltavineen oli valmiina jo hyvissä ajoin. Santerilla kun ei noita ongelmia kilojen kanssa ollut niin hänellä oli lupa mässyttää hyviksiä ihan koska vaan ja kyllähän se herkkupöytä aika paljon vaatikin täydennystä ennen Jouluaattoiltaa. Tein tätä täydennystä kyllä mielelläni, sillä turhan joulukrääsän ostoon ja hankintaan verrattuna herkkusuun herkutteluhalumahdollisuudesta huolehtiminen oli kivaa.
Meillä ei silloin "kun kaikki oli vielä hyvin" ostettu yhtäkään joululahjaa kenellekkään siksi että "jotain on pakko ostaa" vaan tavaroita, tuotteita ja muita juttuja hankittiin pitkin vuotta kun kohdalle sattui jotain sellaista mistä arvelimme lahjan saajan oikeasti pitävän tai mitä tiesimme hänen tarvitsevan.
Tänä vuonnakin olen saanut itseni kiinni usempaan otteeseen hoksaamasta "hei, tästä Santeri taatusti tykkäisi" kun olen nähnyt jotain kivaa jossain.
Ja samantien olen tajunnut etten voikkaan enää ilahduttaa poikastani sillä hankinnalla...sitten tulee itku ja
suunnaton ikävä.
Juu, valuttelen edelleen kyyneleitäni myös ihmisten ilmoilla enkä enää viitsi edes miettiä mitä sivullinen minun käytöksestäni ajattelee. Alussa nuo kyynelkohtaukseni harmittivat mutta olen päättänyt että koska ne kerran ovat osa minua niin antaapi kyynelten valua ihan rauhassa silloin kun niitä haluttaa valua.
Onneksi Niklas, Santerin pikkuveli, on vielä pieni eikä täällä maalla asuvana joudu törmäämään jouluhysteriaan.
Hän ei tiedä yhtään mitään siitä kuinka tavallisissa perheissä odotetaan Joulua, hän ei osaa haluta mitään tavaroita lahjaksi eikä hän siten pakota isäänsä ja minua esittämään että onpas kiva kun tulee Joulu.
Saamme olla ihan normaalisti.
Niklakselle on tuolla kyllä pari ylimääräistä lelua odottamassa, lähinnä siksi että jos meille tulee ystäviä käymään (joille on toki varattuna pienet lahjat) niin voimme samalla antaa Niklakselle jotain uutta ja kivaa. Mutta mitään lahjoja ei ole paketoitu.
Santeri aikoinaan ehdotti että säästäisimme luontoa ja jättäisimme pakettien paperoinnit kokonaan.
Isänsä ja minun mielestä tämä oli vallan hieno idea; miksi ihmeessä pitäisi jokin toiselle annettava esine kietoa paperiin kun voihan sen antaa ihan siltäänkin. Onhan pelkässä tiedossa, että jotain kivaa on saamassa,
ihan varmasti riittävästi odotuksen jännitystä.
Tätä kirjoittaessani Itsenäisyyspäivä on lähellä.
Itsenäisyyspäivä oli Santerille hurjan tärkeä, ei vähiten siksi, että isoisoisänsä oli aikoinaan ollut
mukana pitämässä huolta siitä että maamme sai itsenäisyyden. Puhuimme aina itsepäisyyspäivästä sillä itsepäisyyttä oli rintamalla taatusti tarvittu.
Santeri sytytti aina Itsenäisyyspäivänä kynttilän, ei pelkästään kansallisen juhlapäivän kunniaksi vaan myös isoisoisänsä muistolle.
Nyt kun Santeri ei ole luonamme kynttilää sytyttämässä laitamme Itsenäisyyspäivänä ulos, Santerin lyhtyyn, sinivalkoisen kynttilän palamaan.
Santerin veli Niklas viettää Itsenäisyyspäivänä nimipäiväänsä, aivan kuten vietti isoisoisäkin (Niilo) joten jatkumo vanhoihin asioihin on olemassa.
Tuntuu hyvältä tietää, että sitten kun Niklas alkaa kyselemään asioista, voimme kertoa hänelle kauniita muistoja jotka liittyvän hänen nimipäiväänsä ennen hänen syntymäänsä.
Niklas pääsee kertomusten avulla lähemmäs niitä meille rakkaita ihmisiä jotka eivät ole enää joukossamme ja isänsä kanssa koemme tälläisen tiedonsiirron mahdollisuuden kunniatehtävänämme.
Meidän Joulumme ei vielä tänäkään vuonna ole sellainen mihin vuosien varrella totuimme, mutta se, että me vietämme Joulua matalalla profiililla ei todellakaan tarkoita ettemmekö haluaisi toisten nauttivan Joulusta !
Toivotan siis koko meidän perheen puolesta sinulle HYVÄÄ JOULUA ihan täydestä sydämestäni.
-Seija
