23.4.2018, Santeri täyttäisi 24 vuotta

Tänä talvena meillä oli enemmän lunta kuin koskaan aikaisemmin. Olin vielä viikko sitten aivan varma etteivät krookukset ennätä kukkimaan Santerin syntymäpäivänä, olihan niiden päällä reilut 30 senttiä lunta.

Sain perhosorkidean kukkimaan sopivasti viime torstaina ja varasuunnitelmana oli käyttää sen kuvaa synttärisivulla.

Luonto-Äiti varmaan katseli tilannetta ja lähetti meille pikakevään jotta saisin perinteiset krookus-kuvat otettua; lumet alkoivat sulamaan hurjalla vauhdilla ja vaikka lunta on edelleenkin siellä sun täällä, noiden krookusten kohta paljastui jo.

Ensimmäiset kukkaset puhkesivat kukkaan loppuviikolla joten sain sittenkin otettua tämän vuoden krookuksista kuvia Santerin syntymäpäivälle.

Santeri täyttäisi nyt 24 vuotta, virnistäisi krookuksille ohi kävellessään kuten teki aina.

Mehän nauroimme yhdessä sitä että Santerin synttärit, suurinpiirtein jollei ihan tarkasti,  on helppo muistaa; kun näkee pihassamme ensimmäisiä krookuksia kukassa on synttäripäivä lähiaikoina.






Koska 23.4. osuu tänä vuonna maanantaille julkistan synttäripäivän sivun jo nyt lauantaina.
Oli minulla mietittynä musiikkiakin mutta olen liian ikävissäni voidakseni tehdä mitään videopläjäystä.



Olen ihmeissäni että edelleenkin itken kahdenlaisia kyyneleitä; nämä Santerin kaipuusta johtuvat kyyneleet ovat suuria, suolattomia ja valuvat ihan solkenaan eikä niitä voi pysäyttää ennenkuin itse loppuvat. Ne toiset kyyneleet( joita harvoin edes itken)ovat pienempiä ja suolaisia ja niiden tulon voi lopettaa vain päättämällä että ei enää itke.




Onkohan tässäkin LuontoÄiti vaikuttamassa ; jos äiti itkisi lastaan ikävöidessään suolaisia kyyneleitä niin äidin nestetasapaino järkkyisi aivan liikaa...sairaaksihan sellaisesta tulisi äiti-ihminen.