Santeri täyttäisi  23.4.2015 jo 21 vuotta. 

Minkä takia ei ole tapana viettää syntymäpäiviä kun synttärisankaria ei itseään enää ole joukossamme...

Ihan hyvin voisi kutsua poismenneen ystäviä paikalle puhumaan hänestä, kertomaan muistoja yhteisistä hetkistä ja siten varmistamaan ettei hänen muistonsa todellakaan pääse koskaan unohtumaan. 

Meillä kotona toki puhutaan Santerista ja hänen tempauksistaan aika usein mutta siltikin osa hänen kokemuksistaan jää meille, Santerin perheelle, ikuisesti tietämättömiksi koska he joiden kanssa Santeri niitä kokemuksia hankki eivät käy meillä muistelemassa Santeria. 

Onko todellakin niin että joukosta poismennyttä ei voi juhlia, miksei voisi ? Antoihan hän meille jotka hänet tunsimme niin paljon muistoja että olisi mielestäni oikeus ja kohtuus että niitä muistoja vaalittaisiin ihan porukalla. Vaikka sitten kyyneleet silmissä, itkuhan ei ole heikkouden merkki vaan joskus ihan vaan kaipauksen ulostulokeino.

 

 

Yritin saada tästä "Terveiset sinne taivaaseen" (Ilpo Kaikkonen) biisistä irti sen parhaat sanomat vaikken itse oikeasti uskokkaan mihinkään tapaamiseen sitten kun minun elinpäiväni tulevat käytetyiksi loppuun. Ei vaan löydy nyt sellaistakaan biisiä joka kertoisi täysin mietteitäni joten "paremman puutteessa" tämä kipale kelpaa tähän päivään.

HALI,

Santerin äiti