Sitä ei osaa kukaan kuvitellakkaan kuinka hirveältä tuntuu kun koulut taas sulkevat ovensa yhden lukuvuoden loppuessa...meille Santerin kanssa kun tämä viikonloppu oli aina se jolloin sinkosimme todistuksen saannin jälkeen Särkänniemeen. Vietimme Tampereella koko viikonlopun jotta ennätimme huvittelemaan kahtena peräkkäisenä päivänä, satoi tai paistoi. Yleensä paistoi ja jos vaikka satoikin niin koskaan ei reissu mennyt sään takia pilalle sillä, Santeria siteeratakseni "säällä ei oo merkitystä jos mieli on hyvä".
Odotin aina tohkeissani juuri tätä viikonloppua, alkoihan tästä aina Santerin kesäloma ja minusta oli kiva sallia hänelle piiiitkät iltavalvomiset, aamuiset velttoilut ja päivän aikaiset kivat tapahtumat. Kesäloma ei ollut Santerille koskaan mikään "mitä mä nyt tekisin"-juttu, hänellä oli aina tekemistä, hän kun kehitteli itselleen aina uusia pikku projekteja.
Tänä keväänä Santeri olisi varmasti menossa kesätöihin, olisihan hän valmistunut nyt ammattiinsa ja aivan varmasti olisi pitänyt huolen sopivan kesätyöpaikan löytymisestä. Siitä huolimatta tämä viikonloppu vietettäisiin kahdestaan, äiti ja poika. Niin me sovimme jo vuosia sitten, mikään ei tulisi estämään yhteistä viikonloppuamme.
Santeri olisi kuskina Tampereen reissulla, saisi ajaa tuota äidin "pientä" autoa eli Dorista (Dodge Ram Van) kuten silloin aikoinaan sovimme tapahtuvaksi kun Santerilla olisi ajokortti.
Nyt kun ei ole enää mitään syytä odottaa tätä koulujen loppumisviikonloppua niin koen jääväni paljosta paitsi. Särkänniemessä on avattu Koiramäki- ja Angry Birds-juttuja ja tiedän että uusien juttujen tutkiminen olisi ollut meille molemmille mieluisaa. Varmasti vanha suosikkimme, Tornado, voittaisi kuitenkin kaikki uutuudet mennen tullen.
Vaikkei tämä viikonloppu olekkaan meidän perheelle laisinkaan iloinen kun meillä ei ole mitään valmistujais-juttuja joiden takia joutuisimme ehkä siirtämään Särkkis-reissuakin niin olemme iloisia Santerin koulukavereiden ja heidän perheidensä puolesta; suurin osa noista nuorista sai ammattitutkintonsa ja/tai ylioppilastutkintonsa päätökseen ja heillä alkaa elämässä uusi aikakausi kun hyppäävät työelämään tai jatkavat opiskelujaan "isojen ihmisten" oppilaitoksissa.
Olkoon heidän elämäntiensä jatkossakin hyvä, toivotan koko meidän perheen puolesta kaikille Santerin ikätovereille, siis vuosikerralle 1994, hyvää kesää,
Seija, Santerin äiti
