JOULU 2013

Taas on sitten Joulu edessä. 

Tänä vuonna leivoin neljän leipomattoman vuoden jälkeen mutta en vieläkään jouluksi vaan Santerin pikkusiskon synttäreitä varten. Lotta kun on sopivasti syntynyt 19. päivä joulukuuta niin on tavallaan hyvä syy taas leipoa vaikkei joulua meillä vieläkään vietetä. Ei kai tarvitsekkaan alkaa viettää varsinaista joulua kun saadaan tavata ystäviä Lotan synttäreiden ”varjolla” juuri näin joulun alla.

Muistin joulukuun alussa aivan yllättäen pari hauskaa juttua...yhden kerran kun Santeri tuli koulusta kotiin niin hän puhisi leikisti mukamas harmistuneena ja sitten kysyin että mikä vaivaa. No Santeri, virne suupielessään totesi että ”aika kamalaa että se joulu-raasu joutui taas tulemaan tänne pohjolaan ja sitten se joutui vielä rintoihinkin”

Minä olin ensin hetken aivan hämilläni että mitä kummaa tuo poika selittää...sitten tajusin ! Ai pahus joo, Sylvian joululaulussahan sanotaan ”ja niin joulu JOUTUI jo taas Pohjolaan, joulu JOUTUI jo rintoihinkin”. Nokkela kersa !

Pari vuotta myöhemmin, kun Santeria harmitti yhden opettajansa huono äidinkielen anti, niin Santeri selitti minulle ”on se joulukin taas ihan ovela”. Siis jätti kurillaan yhden l-kirjaimen pois jolloin ovella sanasta tuli ovela. Santerihan oli itsekkin melkoisen ovela, usein myös ollessaan ovella.

Näitä sanoilla hassutteluja minulla on aina vaan enemmän ja enemmän ikävä. Santeri piti minut tavallaan henkisesti virkeänä kun hän saattoi koska vaan kehitellä jotain hassun hauskaa ihan tavallisistakin sanomisista.

Onhan meillä toki laitettu koristepuu paikoilleen ja koirat on pesty. Tietenkin pesin myös Santerin kissan, Luru:n, joka tyylilleen uskollisena märisi koko pesun ajan mutta ei edelleenkään tehnyt elettäkään lähteäkseen pois pesuammeesta. 

Olen laittanut esille myös muita jouluhärpäkkeitä koska ne kuuluu laittaa esille jouluksi. Mutta ei ole sitä samanlaista joulustelu-fiilistä mitä oli silloin aikana ennen onnettomuutta.

Mietin tässä yhtenä päivänä että tänä vuonna Santeri olisi ollut kaukana pois kotoa ennen joulua ja mietin että olisikohan hän päässytkään jouluksi kotiin...jos olisi mennyt armeijaan saattaisi olla joulun siellä (vai ollaanko enää jouluisin ”kiinni” intissä, en tiedä...)

Ja sinne intin harmaisiin olisin sitten väsännyt kunnollisen herkkupaketin meidän herkkusuulle.

Jos Santeri olisi hakenut lykkäystä armeijan aloitukselle koulutuksen jatkon takia niin sitten toki olisi tullut jouluksi kotiin mupeltamaan leivottuja herkkuja ja ostettuja namiksia.

Lahjat eivät koskaan, onneksi, olleet Santerille se tärkein juttu. Toki olisi varmaan tänä vuonna saanut (taas) uuden puhelimen ja varmaan (taas) uuden läppärin. Ne eivät vaan olisi olleet ne tärkeimmät asiat joulussa vaan hyvä ruoka (ja paljon sittenkin) sekä äidin tekemät herkkuleivonnaiset ja yhdessä hassuttelut.

Niin, Joulu on taas ovela vaikka joutuikin tänne Pohjolaan ja rintoihinkin...

HYVÄÄ JOULUA !

Santerin äiti