1999

1999
3.1. Ensimmäiset tämän vuoden aikana meille ennättäneet ystävämme oli Päivi perheineen. Kuten jo totuttua, meillä oli tosi kivaa yhdessä. Lapset pelasivat lautapelejä ilman minkäänmoista nahinointia. Kiva että vaikka Päivin tytöt ovatkin Santeria niin paljon vanhempia he viitsivät leikkiä Santerin kanssa. Minusta kyllä joskus vaikuttaa siltä että Santeri viihtyykin paremmin itseään huomattavasti vanhempien lasten parissa kuin omanikäistensä seurassa. Toivottavasti en ole jotenkin pilannut hänen kykyään tulla toimeen ikätovereidensa kanssa..en ole keskittynyt järjestämään hänelle ikätoverikavereita kun en ole aikaisemmin kovin tarkasti asiaa edes miettinyt.

22.1. Silläaikaa kun Santeri oli hoidossa tuolla ryhmäperhehoitopaikassaan niin  isänsä, ystävämme Petri ja minä kävimme ratsastamassa. Voi yhden tähden noita miehiä...mutta kivaa meillä oli kuitenkin ! Ja metsäpolulla raikui aikuisten miesten kiljahtelut... ; )

6.2.käytin Santerin enoa, Timoa, niinikään ratsastamassa issikoilla. Timolla oli vaan ongelma kun koipensa ovat niin pitkät ja tätä nauroimme sitten kotona. Santeria huvitti ihan hirveästi kun hän kuvitteli miltä se voisikaan näyttää jos Timo olisi oikeasti laittanut jalkansa ristiin hevosen masun alla.

Meille on päätetty etsiä oma hevonen. Toki se aiheuttaa paljon lisää työtä ja sitoo kotiin mutta eipä täältä ole tähänkään saakka pitkiksi ajoiksi poistuttu ilman eläinvahtia.
Oma hevonen antaisi mahdollisuuden lähteä ratsastamaan juuri silloin kun on aikaa ja tuntuu siltä, nyt on aina pakko tuijottaa kelloa ennen etukäteen sovittua ratsastelukertaa ja se vie hieman intoa koko puuhalta. Siis se kellon vahtiminen, onhan sitä kelloa tuijotettava sitten maastolenkilläkin ollessa että osaa kääntyä oikeaan aikaan takaisin jotta on tallilla silloin kun aika on täynnä.

Nuo Koirankasvattaja kurssi-viikonloput sujuvat tosi hienosti, Santeri on aina välillä luennolla mukana eikä hän siellä aiheuta mitään ongelmia. Osaa istua nätisti ja kuunnella, ei puhele omiaan. Tokikaan hän ei ole jokaisella luennolla mukana, aina välillä lipsahtaa luokkaan kun isänsä on vaikkapa valmistamassa ruokia tai tekee jotain kotitöitä.

12.2. leivoin hurjan määrän laskiaispullia jotta voin sitten sunnuntaina antaa kurssilaisille herkkuja. Santeri on aivan hassuna minun tekemiini "laiskiaispulliin" koska niissä on täytettä huomattavasti enemmän kuin mitä normaalisti noissa pullissa on. On niin ihanaa saada kehuja ja kiitosta pienestä vaivannäöstä, kukaan ei osaa kiittää niin ihanasti kuin Santeri !

Tykkään toki leipoa ihan muutenkin mutta kyllä tuon oman herkkusuun sanomat kiitokset ja kehut ovat melkoinen kannuste leipoa aina vaan paremmin ja paremmin.

19.2. Jouni ja Pertti tulivat yökylään koska huomenna on koiranäyttely Jyväskylässä. On täällä kyllä Pauliinakin yökylässä, hän on myös menossa näyttelyyn.

Kiva oli taas pitkästä aikaa saada höpistä niitä ja näitä näiden hyvien ystäviemme kanssa. Santeri selosti tarkasti ratsastelureissujamme vaikkei olekkaan kovin montaa kertaa saanut vielä olla hevosen selässä. Selvästi ne ovat olleet hänelle tärkeitä kokemuksia, saapas nähdä sitten kun meille tulee oma hevonen kuinka Santeri siihen tulee ihastumaan. Hän katsoo jokaisesta hevosesta aina ensin ilmeitä ja joistain toteaa samantien että "kiltit silmät, kiltti hevonen" ja joistain taas sitten pitkän tarkastelun jälkeen hän toteaa "tuo ei halua kertoa mitään ajatuksistaan, se on ihan kiltti silti".

Jouni ja Pertti olivat sitä mieltä, kun kerroin näistä Santerin tekemistä hevostutkielmista että eläinten kanssa koko ikänsä elänyt lapsi osaakin pitää vaistonsa käytössä ja hän osaakin tulkita eläimiä automaattisesti. Tätä taitoa en todellakaan halua Santerilta poistaa, onhan se meille kaikille turvallisempaa että Santeri osaa itse tulkita eläimiä eikä minun tarvitse olla koko aikaa vieressään antamassa toimintaohjeita.

Olemme onnistuneet ostamaan meille oman hevosen ! Sen nimi on Jarru-Lento, lutunen ja kiltti kuin mikä. Se tuotiin 22.2. tänne meille.
Santeri tykkää kovasti olla hevosen luona ja Lento on hurjan rento kun Santeri lähestyy sitä.

Narrasin Santeria vähän heti samalla viikolla kun Lento oli tullut...kävi nimittäin niin että Santerin isi putosi hevosen selästä ratsastaessaan sillä ja joutui sitten menemään Keskussairaalaan käsileikkaukseen. Narrasin Santerille, joka oli ollut hoidossa tapahtuman aikaan, että isi liukastui ulkorappusissa ja satutti kätensä ja kylkensä. Vaikka en hyväksykkään totuuden pimitystä tai varsinaista valehtelua, ajattelin että on parempi kertoa muunneltu totuus jotta Santeri ei pelkäisi kun minä olen ratsastamassa. Kerron sitten joskus myöhemmin totuuden. Auttaahan tämä valhe myös siinä että nyt Santeri on varovaisempi noissa ulkorappusissa kun luulee isänsä satuttaneen itsensä niissä.

14.3. Piipahdimme pikaisesti Vainiolla, mummin ja papan kesäpaikassa. Siinä naapurissahan on Niemelä ja tarkoitus oli että sieltä saataisiin ostettua Lentolle valjaat ja ehkä rekikin. Harmi vaan että reki oli pieni, hintapyyntö kohtuuton eikä valjaista oikein enää olisi saanut toimivia. Mutta tulipa käytyä katsomassa miltä sielläpäin kevään alku näyttää. Santeri kävi pilkkimässä siinä omassa Vainion rannassa. Pappa oli mukana.

25.3. Minulle tuli uusi työmarkkinatukipalkattu työntekijä. Tämä "likka" onkin tehopakkaus ja Santerikin on sitä mieltä että Anun kanssa on kiva tehdä töitä. Santerihan joutuu väkisinkin osallistumaan päivän töihin, eihän häntä voi yksikseenkään jättää.

Anu aloitti näin keskellä viikkoa jotta voi olla Koirankasvattajakurssilla mukana, aiheena kun on terveydenhuolto ja ne asiat minun olisi Anulle kuitenkin opetettava. Tässä tulee samalla opetettua nekin eikä mene viikon työaikaa hukkaan.

30.3. Nyt tuli Lentolle sitten kunnon valjaat. Yksi mies, joka näitä tälläisiä vanhanajan hevosvarusteita myy, toi ne ihan kotiin saakka. Todella hyvin tehdyt, ihan uudet ja kunnon nahkaa nämä valjaat. Sen verran on mäkivyössäkin laatua että luulisi mäkistenkin reittien kautta matkustamisen sujuvan hyvin. Kunhan nyt vaan löydämme jostain ensi talveksi reen ja tulevaksi kesäksi jonkinlaiset ajokärryt että pääsemme koko perheen voimin retkille.

Santeri mietti ääneen kun tutki sitä valjaskasaa "toivottavasti Lento osaa itte laittaa nää päälleen, ei näitä kyllä ihminen osaa sille pukea". Voi olla että, todellakin, Lento joutuu pukemaan ne itse. Siitä on nimittäin ihan hurjan monta vuotta kun olen viimeksi ollut vieressä katsomassa kun hevosta on valjastettu. Mutta eiköhän siitä selvitä.

2.4. Santeri ja isi kävivät hakemassa yhden kasvattini takaisin kotiin. Se koiraparka on niin huonossa kunnossa että yhdessä Santerin kanssa itkimme sen tilannetta nähdessämme sen (isi oli sujauttanut sen nopeasti kuljetusboksiin saatuaan sen haltuunsa jottei Santeri ennättänyt hätääntymään vaan näki koiran kunnolla vasta täällä kotona)

Tuntuu niin pahalta nähdä kuinka joku jättää koiran hoitamatta...koira vaihtoi kutsumanimeään koska epäilen ettei sen oma nimi ole sille enää kivaa kuultavaa. Sen nimi on nyt Surku sillä se on niin järkyttävän surkeassa kunnossa ettei se voi olla mikään muukaan.

Santeri lohdutti itseään ja minua sanomalla "sitte ku Surku on kunnossa ni kaikki ihmettelee miks niin nätti koira on sen nimine ku eihän kukaa tiedä kuinka huonossa kunnossa Surku oli tänään". Niinpä, toivon totisesti että saamme tämän koiran taas kuntoon.

11.4. Santerilla olikin tosi jännä aamu  kun tuosta ihan meidän ohi ajoi tosi monta enduro-pyörää. Nyt on Päijänteen ympäriajot ja päästäkseen tuonne korpimetsiin on pyörien pöristävä tästä ohi. Santeri seisoi isin kanssa pihatiellä katsomassa, välillä laittoi kädet korvilleen kun pyörien ääni oli aika huumaava.

17.4. meillä oli omien kasvattien joukkoterveystarkastus, Tuomas tietenkin oli tarkastajana. Tapahtuman jälkeen nautimme sitten hyvin ansaittua ateriaa ja Santeri jutteli niitä näitä Tuomaksen kanssa.

22.4. Helmi-täti kävi etukäteis-synttäreillä:

23.4. Santeri täytti 5 vuotta ja työntekijä Anu 18 vuotta. Ajatella että heillä on ikäeroa tasan 13 vuotta ja silti tulevat hyvin toimeen keskenään. Anu kiroilee aika paljon ja odotan jännityksellä tarttuuko kiroilu Santeriin...minullakin kun on paha tapa päästellä ärräpäitä aina välillä ja nyt kun täällä on kaksi aikuista kilpaa kiroamassa niin voi hyvinkin olla että kohta Santerikin jäkertää. Täytyy sitten jotenkin korjata vahinko kun se tulee eteen. Kuinka se korjataan, sitä en tiedä mutta en viitsi etukäteen tätä miettiäkkään. Katsotaan sitten kun se on ajankohtaista.

Meillä kävi perjantaina Tiina ja Make, Suvi toki olikin meillä viikonlopun käymässä perjantaista alkaen.
Lauantaina meillä kävi Kikka ja Kiiwi ja sunnuntaina sitten mummi, pappa, Timo-eno sekä Erja ja Pekka.
Olipa taas kiva viikonloppu, vaikka Santeri olikin "juhlinnan kohde" hän ei yhtään diivaillut eikä estänyt aikuisia puhumasta omia juttuja. Santeri osaa olla todella hienosti vieraiden käydessä ja olemme niin onnellisia kun poikasellamme on sisäsyntyisesti hyvät tavat.

Kaikista synttärivieraista otettiin kuvat joissa Santeri tyylilleen uskollisena halaa ystäviään. Niitä kuvia en valitettavasti voi julkaista koska en ole pyytänyt lupaa julkaisuun enkä halua loukata kenenkään yksityisyyttä. Kuvat ovat täällä meillä tallessa toki.

28.4. Santeri kävi Joutsassa neuvolassa. Pituutta on sopivasti, painokin on ihan hyvä.

29.4. Kävin Santerin kanssa hakemassa sahalta purua Lentolle kuivikkeeksi. 15 säkkiä on ihan hyvä määrä kerralla kuljetettavaksi joskin niiden säkkien täyttöön menee yllättävän paljon aikaa. Koko reissuun meni puolitoista tuntia ja se on käytännössä sitten niin että 15 säkin pussitus kestää hieman yli tunnin. Aika hidasta hommaa...ja pölyistäkin vielä !

Santeri auttoi kovin reippaasti vaikka häntä kyllä harmittaakin tälläinen "ajantuhlaus". Yritin kysellä että kuinkas muuten voisimme sitä purua saada kuin hakemalla ja kuinka siinä nyt aikaa tuhlaantuu kun tehdään jotain mikä on pakko tehdä. Santeri kehotti ostamaan traktorin ja peräkärryn ja sitten täyttämään sen peräkärryn kuormaajalla siellä sahalla.

Kun kysyin että eikös sitten tuhlata aikaa kun traktorilla ajamiseen menee niin paljon enemmän aikaa kuin autolla ajoon niin Santeri totesi että "joo  mutku traktorin kuormaan mahtuu enemmän niin sitte ei tartte monesti hakea". Juu..tottahan se on tuokin...mutta hommata nyt traktori vain siksi että saa haettua hevoselle kuiviketta...ei taida olla järkevä ajatus sitten kuitenkaan. Ei vaikka Santeri sen tosi hyvin perustelikin.

4.5.Santerilla oli tänään hoitopaikassa valokuvaus. Ei se kuvaaja kyllä tullut ihan silloin kun oli sovittu mutta myöhästyi onneksi niin vähän ettei Santeri ennättänyt menettää mielenkiintoaan tulevaan kuvaukseen. Iltapäivällä kävimme jätskiautolla ja ennen sitä tietenkin leikimme leikkipuistossa siinä jätskiautopysäkin vieressä.

7.5.hoitotäti Anna-Liisa oli sairas enkä sitten katsonut aiheelliseksi viedä Santeria vieraaseen hoitopaikkkaan, vieraiden tätien ja vieraiden lasten joukkoon. Eihän hänen ole mikään välttämättömyys edes olla hoidossa, hoidossaolon tarkoitushan on vain saada järjestettyä hänelle ikäistänsä seuraa.

9.5. oli viimeinen Koirankasvattajakurssin päivä. Saimme turkinhoito-opetukseen myös vesikoiran mallikoiraksi ja meillä oli kovin kivat päättäjäiset. Porukka vähän lahjoi minuakin antamalla yllätysmuiston kurssin päätteeksi ja tiedän että ikävä tulee tätäkin joukkiota. Sen verran paljon olemme kurssivuoden aikana keskustelleet ja miettineet asioita monelta eri kantilta että heistä on tullut minulle kovin läheisiä. Santerikin vilkutti heidän peräänsä kaihoisasti ja sanoi että "ikävä tulee, pärjääkö he nyt jatkossa kun sä et opeta uutta ?" Voi kuinka herttaista ajatella oman äitinsä olevan toisille niin tärkeä !

10.5.Hilkka tuli käymään ja Tiina tuli kouluttamaan Lentoa. Santeri puuhasteli omiaan hevosen koulutuksen ajan mutta tuli sitten seuraamme keskustelemaan hevosista, niiden käyttäytymisestä ja muusta sellaisesta. Santerilla on aika jämeriä ajatuksia hevosista eikä hän ujostele kertoa niitä toisille.

13.5.Piipahdimme pikavisiitillä kasvattajakolleegan luona Liperissä. Olimme kyllä menomatkalla yhden yön siellä lähistöllä, ei tuota reissua jaksa tehdä yhdessä päivässä ja koska kerran saimme kotiin luotettavat koiravahdit niin hyvähän se oli hieman ottaa omaa aikaa. Ystäväperheellä oli lampaita ja niitä oli toki käytävä katsomassa vähän lähempääkin.

15.5. Sirkus Finlandia Palokassa ja sinne oli tietenkin päästävä. Ostin meille liput hyville paikoille ja vaikka Santeria ensin vaivasikin se kovaääninen musiikki niin lopulta sirkuksen taika sai hänet pauloihinsa. Olihan se hieno esitys, minua vähän vaivasi kun esiintyjien puvut olivat jotekin kulahtaneen näköisiä mutta Santeri ei kiinnittänyt tälläiseen seikkaan mitään huomiota ja hyvä niin. Kokonaisuushan se on tärkein eikä jokin täysin asiaan vaikuttamaton pikkuseikka.

25.5.Lento köhii ! Tilasin sille eläinlääkärin ja eläinlääkäri määräsi pulveria annettaksi ja neljänä päivänä joudun myös pistämään siihen lääkettä. Santeri on kovin huolissaan Lentosta ja kieltämättä hevosen yskä kuulostaa hirveältä kun se ei yski ollenkaan kuten ihmiset vaan se tulee jotenkin niin syvältä se köhähdys.

Santeri seurustelee paljon Lenton kanssa ja hevonen seisoo ihan liikkumattomana pää alhaalla kun pieni ihminen silittää sen kaulaa. Tulee ihan mieleen se lasten laulu jossa kerrotaan sairastavasta karhunpennusta...no eihän Lento ole mikään karhu mutta tuo tyyli jolla Santeri antaa Lentolle hellyyttä ja lämpöä on niin samanlaista kuin sen laulun viestittämä huolenpito.

2.6.Lenton lääkitys on nyt loppu ja periaatteessa sitä saisi jo rasittaa. Pidän kuitenkin vielä pari päivää taukoa ratsastuksessa, en halua ottaa riskejä.
Santeri on helpottunut kun Lento on jo pystynyt hörisemään ilman yskähtelyä. Santerihan puhuu Lentolle paljon ja Lento, nokkela kun on, hörisee sitten vastaan. Hassua, kaksi täysin erilaista olentoa ja silti heillä on selvästi yhteys toisiinsa.

13.6. Oli äänestyspäivä. Kävimme antamassa omalle europarlamenttiehdokkaallemme äänen ja Santeri osasi olla todella kauniisti siellä äänestyspaikalla. Minua vähän hävettää seurata sivusta kuinka jotkut tämän ikäiset ovat niin hankalia vanhemmilleen, onneksi minun ei tarvitse nolostua oman poikani käytöksen suhteen vaan saan olla rennosti olemmepa missä tahansa.

Tekisi joskus kyllä mieleni sanoa niiden kiukuttelevien lasten vanhemmille että "hei, katsokaas mallia" mutta ehkä on parempi kun en hurjasti ylpeile, ainahan siinä niin käy että jos kovasti alkaa lapsen tai eläimen käytöksellä leuhkimaan niin heti menee jotain pieleen ja sitten saa olla tosi nolona. Joo, tyydyn vain sisäisesti myhäilemään ja kehun sitten Santeria kun olemme poistuneet paikalta.

14.6. Santerilla alkoi uimakoulu, ihan uimahallilla. Tosi hyvä että pitävätkin sen koulun siellä, kuka kumma pystyisi vahtimaan etteivät tälläiset innokkaat uimaoppilaat vahingossa lipsahtaisi liian syvälle jos koulu pidettäisiin järven rannalla.

Santeri oli ihan täpinöissään ensimmäisen kerran jälkeen vaikka minä kyllä olinkin koko ajan siinä altaan reunalla seuraamassa. Selosti tekemisiään minulle aivan kuin emme olisi olleet samassa tapahtumassa lainkaan. Ihana nähdä kuinka innostunut hän on, isänsä mietti eilen että josko vaikka ne kaakeleista kaikuvat äänet tekisivät Santerille ikävän tunnun koko uimista kohtaan. Onneksi isänsä oli väärässä, kaikuvat äänet eivät haitanneet Santeria yhtään.

15.6. Anu työntekijäni joutui lopettamaan työt meillä vaikka viihtyikin täällä ja minä arvostin hänen työntekotyyliään. Nyt on vaan niin että Anulla on muita suunnitelmia enkä voi mitenkään olla esteenä niiden toteutumisen suhteen.
Santerilla oli taas kiva uimakoulupäivä.

16.6. Isi vei Santerin uimakouluun koska minun piti käydä näyttämässä kipeää olkapäätäni lääkärille. Isi oli Santerin uinti-innosta todella riemuissaan ja ymmärrän häntä täysin. Onhan uimataito tärkeä taito ja on kiva kun oma lapsi haluaa oppia uimaan ilman pakottamista tai komentelua. Mukavampi se on sitten yhdessä lähteä rantaan oikeasti uimaan kun tietää että lapsonenkin osaa uida eikä häntä tarvitse ihan niin paljoa vahtia kuin mitä täysin uimataidotonta on vahdittava.

17.6. Tänään oli tämän viikon viimeinen uimakoulupäivä. Kivaa näkyi taas olevan, minun teki kyllä mieleni mennä mukaan koska lapsilla tuntui olevan jo hieman liikaakin vauhtia ja näytti siltä että apuohjaajalle olisi hommia. Onneksi opettaja sai kuitenkin tilanteen pysymään hallinnassa.

18.6. Kiiwi ja Jossu tulivat käymään, pesimme yhdessä Lenton ja kävihän Jossu sillä vähän ratsastamassakin. Santeri oli taas kerran niin herrasmies kuin olla ja osaa. Entiset kenneltyttöni olivat kovin otettuja Santerin heitä kohtaan osoittamasta arvostuksesta ja ystävyydestä.

19.6. Santeri ja minä olimme tänään pitkän kaavan mukaan rannalla piknikillä. Meillä oli ihan hurjan kivaa, kävimme välillä uimassa, sitten lekottelimme, söimme eväitä ja nautimme kesäpäivästä. Ei ollut kiire mihinkään kun isi oli hoitamassa eläimiä.

21.6.Uimakoulu jatkui tänään ja Santeri selosti uimaopettajalle ensin tarkasti kuinka oli lauantaina äidin kanssa polskinut järvessä. Opettaja kuunteli kohteliaasti vaikka selvästi näin ettei häntä pahemmin kiinnostanut. Onneksi Santeri ei huomannut ettei opettaja ollut kovin kiinnostunut kuuntelemaan.
Lento täytti tänään 8 vuotta. Santerista on kovin hassua että hevosten ikä lasketaan niin eritavalla kuin mitä ihmisten ikä. Virallisestihan Lento on ollut 8 vuotta jo vuoden ensimmäisestä päivästä lähtien,siis hevosporukoissa jos puhuttaisiin sen iästä. Mutta meidän mielestämme sillä on tänään synttärit ja se sai monta ylimääräistä porkkanaa ja  tummaa kuivatettua ruisleipää.

22.6.

Uimakoulu oli tänään viimeistä kertaa ja Santeri oli kovin ylpeä itsestään kun kävi noutamassa todistuksensa uimakoulun opettajalta. Santeri peräti muisti ottaa todistuksen vasemmalla kädellään jotta pystyi kättelemään oikealla.

Uimaopettaja ei vaan ollut ihan täysin varautunut tälläiseen kättelyyn ja ottamastani valokuvasta näkee selvästi kuinka opettaja oli vielä kättelyn jälkeenkin hämillään. Niin, harva tämän ikäinen kai kättelee mutta minun oli pakko neuvoa oikea protokolla Santerille koska hän kerran sitä itse osasi aamulla kotona minulta kysyä. Kiva että Santerin mielestä käyttäytyminen on tärkeä asia.


23.6. Santerilla oli julkispuolen hammaslääkäri, ihan tarkastus vaan. Sen jälkeen Santerilla oli ensimmäinen puheterapia-tunti. Tämänkin jouduin itse järjestämään koska eihän täällä kukaan edes kerro että lapsen lievä r- ja s-vika kannattaa korjauttaa puhumattakaan että neuvolasta olisi annettu tieto kehen ottaa yhteyttä. Itseni oli päätettävä haluta korjausharjoitusten aloittaminen nyt eikä vasta kouluiässä.
Puheterapeutti oli kovin ystävällinen ja uskon että hän tulee pärjäämään Santerin kanssa jatkossakin. Meidän on vaan muistettava kotona kannustaa Santeria yrittämään, hän on itse sitä mieltä että miksi opetella toisenlaiset r- ja s-kirjaimet kun näilläkin tulee ymmärretyksi.

24.6. Koska huomenna on jo Juhannus niin Santerilla oli tänään hoitopäivä. Päivi P. kävi meillä viihdyttämässä minua silläaikaa kun poikaseni oli leikkimässä ystäviensä kanssa siellä hoitopaikassa.

25.6.Tänään meille tuli sitten juhannusta juhlimaan Pääpä. Koska meillä on aika monta koiraa hoidossa emme tietenkään käyneet missään vaan olimme ihan täällä meillä. Tai no toki kävimme koiria kävelyttämässä mutta emme lähteneet juhannusjuhliin mihinkään.

27.6. Santerin eno, Timo, tuli käymään ja sitten testasimme joukolla noita Lentolle hommattuja heinäkärryjä. Nehän ovat hirveän rumat mutta mitä väliä sillä on jos niillä vaan voi liikkua. Kyllä, Lento osasi vetää kärryjä. Hienoa, pääsemme sitten kohtapuoliin koko perheen voimin retkeilemään !

2.7.Tänään oli viimeinen hoitopäivä ennen "kesälomaa". Santeri ei haikaile yhtään hoitopaikan perään vaikka selvästi käsittääkin ettei mene sinne muutamaan seuraavaan viikkoon. Sanoi minulle aamulla "mulla on kotonaki niin paljon hommaa ettei haittaa vaikken meekkää hoitoon". Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä että hän on jotenkin väsynyt kotihommiin. Enhän minä hänellä töitä teetä mutta tietenkin pyydän apua aina välillä koska eihän lapsi opi tekemään mitään jos hänelle ei anneta tehtäviä ja vastuuta.

5.7. Jatkossa Santeri pääsee vähän vähemmällä auttamisella koska Katri, entinen naapurintyttö Nyrölästä, tuli työmarkkinatukisena minulle töihin. Saas nähdä kuinka käy...muistan Katrin jo Nyrölässä asumisajoiltamme mahdottomana työmyyränä ja koko ajan oppimaan innokkaana ihmisenä. Voi olla että minä uuvun hänen kanssaan töitä tehdessäni. Parempi toki niin, kun tehdään kunnolla töitä niin saamme sitten vapaa-aikaakin järjestymään ja haluan ihan oikeasti saada nauttia olosta Santerin kanssa. Ei hän ole enää monta vuotta pieni poika, turha on odottaa "sitten joskus" aikaa kun tämä hetki on tässä ja nyt.

22.7. Isoisäni sisko, Valma-täti on menehtynyt tänään. Voi kuinka surullista...emme tavanneet viime vuosina kovinkaan usein mutta aina välillä soitin hänelle ja puhuimme ihan päivittäisiä asioita. Olen tämän päivän sitten viettänyt kertomalla Santerille muistojani Valma-tädistä sillä haluan jakaa muistoni minulle tärkeistä ihmisistä hänen kanssan. Hän on minulle nyt kaikkein tärkein ja haluan hänen tietävän, ottavan omiin muistoihinsa mukaan, minulle tärkeistä ihmisistä asioita.

29.7. Santerin "kesäloma" on sujunut tähän saakka vallan rennosti. Olemme käyneet rannalla pulikoimassa, testanneet Lenton heinäkärryjen veto-taitoja (on muuten hyvä polle tuossa hommassa, vetää rauhallisesti ja turvallisen tuntuisesti) ja Santeri on leikkinyt paljon legoillaan.   Töitäkin on tehty mutta olemme pyrkineet viettämään myös ihan oikeaa vapaa-aikaa.
Nyt illalla minulla on ihan hirveän kipeä kurkku, siis aivan kuin olisi vereslihalla koko kurkkuni ja tilannetta ei ainakaan helpota se, että on koko ajan sellainen tunne että pitäisi niellä. Auts.

30.7. Sinkosin jo aamulla Jyväskylään. Sitten aloin soittelemaan läpi kaikkia kurkkuvaivoja hoitavia paikkoja jotta voisin saada nopeasti ajan jollekulle ammattilaiselle. Sainkin ajan ja kipitin vauhdilla lääkärille. Hän tutki kurkun ja totesi että vaikkei siellä mitään hurjan outoa näykkään niin kipulääke on paikallaan koska en saa edes nukuttua kivun takia. Ajoin lähimpään apteekkiin, ostin lääkkeet ja huristelin kotiin.

Nappasin sitten kotona puolikkaan tablettia koska ohjeena oli aloittaa sopivan annostuksen etsintä ensin puolikkaalla. Siitä ei ollut mitään tehoa joten vajaan puolen tunnin kuluttua nielaisin sen toisen puolikkaan ja sitten olinkin ihan vallan hyytelönä sohvalla. Maata mätkötin ihan velttona, aivan kuin huumattuna. Ennätin olemaan tässä omituisessa rennossa tilassa vajaan tunnin kun aamulla minut vastaanottanut lääkäri soitti tarkistaakseen lääkkeiden vaikutusta. Hän oli kovin tyytyväinen kuullessaan että tepsii tuo lääke.

31.7. Kikka tuli meille jo illalla sillä huomenna me lähdemme reissuun. Emme toki lähde kovin kauas, eihän sitä nyt uskalla maasta poistua koko oman perheen voimin kun kotiin jää koirat ja muut lemmikit mutta kuitenkin lomareissulle olemme lähdössä. Toki näihin hoitajiin voi luottaa mutta olisi ihan kamalaa jos täällä tapahtuisi jotain emmekä pääsisi pikaisesti paikalle itse. Parempi on tehdä pieniä reissuja kun koko perheen voimin olemme liikkeellä.

1.8. Katri tuli Kikan seuraksi ja avuksi aamulla ja me starttasimme auton, nokka kohti Riihimäkeä. Kävimme lasimuseossa ja tutustuimme paikalliseen pizza-tarjontaan. Santerin kanssa on totisesti kiva kulkea vieraissakin paikoissa sillä juuri tämä ruokailun helppous antaa meille aikuisille kivasti rentoa tunnetta. Ei tarvitse miettiä etukäteen vaan mennään sinne mikä kohdalle sattuu ja tilataan sitä mikä hyvältä vaikuttaa. Kaikki maittaa Santerille.

3.8. Vietimme koko päivän Puuhamaassa ja meillä oli tosi kivaa, sääkin oli mitä parhain. Ei ollut kovin porottava auringonpaiste mutta ei sitten myöskään kylmä tai sateinen sää. Näin kesällä kun ei voi koskaan etukäteen tietää minkälaista säätä on tarjolla kun on jonnekkin menossa. Puuhamaasta ajelimme kohti Valkeakoskea ja siellä sitten yövyimme.

4.8. Päivä Särkänniemessä oli tosi kiva, harmi vaan että Santerin isä on niin reppana ettei uskalla tulla seurakseni juuri mihinkään härveliin. Santeri on vielä liian pieni päästäkseen kaikkiin laitteisiin. Toisaalta, tarkemmin kun ajattelee, emmehän me Santerin isän kanssa voisikaan mennä kahdestaan mihinkään kun sitten tämä pieni poikasemme olisi ilman seuraamme ja tukeamme jos me hurjastelisimme jossain laitteessa. Minun on vaan maltettava odottaa sitä aikaa kun Santeri on niin iso että voi olla kanssani kaikissa ihanissa vempeleissä. Seiskööt isänsä sitten katsomassa kun me pidämme hauskaa.

Huomasin että jos vekotin antaa yhtään sellaista tunnetta että siinä olijalla on kontrolli tapahtumiin niin se on Santerin mielestä kivempi kuin vekotin jossa vaan ollaan. Kontrollin tunne, vaikka vaan kuviteltuna, on ilmeisesti se tärkein juttu hänelle. Tämäköhän on syynä siihen ettei hän ole ihastunut keinumaankaan, keinussahan ei ole mitään mikä antaisi kontrollin tunteen.

17.8. Haimme taas kuivikepurua Lentolle. Kamalan pölyistä hommaa mutta onneksi mukaan voi aina ottaa juotavaa ja sitten pidetään juomataukoja aika usein. Santeria nauratti taas kovasti kun Katri meinasi vallan upota sinne purukasaan anehtiessaan aina vaan parempaa kohtaa mistä ottaa purua. Onneksi Katrilla on kyky nauraa itselleen ja omille hassuiluilleen joten vaikka "pomon poika" nauraa, ei Katri pahota mieltään.

20.8. Santerilla oli puheterapia Leivonmäellä. Sen jälkeen vein hänet hoitoon. Santeri tykkää puheterapeutista vaikka sanookin aina välillä että koko homma on ihan turhaa eikä hänen tarvitse oppia sanomaan r- ja s-kirjaimia yhtään paremmin kuin mitä nyt sanoo ne. Oleny rittänyt selittää hänelle että koulussa on sitten helpompaa jos sanoo kirjaimet kuten toisetkin mutta hänen mielestään riittää kun tulee ymmärretyksi.

25.9. Koirankasvattajakurssi, kolmas vuosikurssi, alkoi tänään ja Santeri kävi tervehtimässä kaikki uudet oppilaani. Pariin heistä hän teki suuren vaikutuksen rauhallisella käytöksellään ja kohteliaalla puheellaan ja minun teki mieleni sanoa että poikani osaa kyllä joskus olla ihan kaikkea muuta kuin fiksusti käyttäytyvä pieni ihminen mutta olin sitten kuitenkin sanomatta mitään. Saahan sitä antaa toisille hyvän ensivaikutelman vaikkei se ensivaikutelma kerrokkaan koko totuutta.

1.10. Santerilla oli hoitopäivä ja se oli ihan kiva juttu mutta samalla tämä päivä on myös harmittava päivä. Katri, ihana, reipas työntekijäni, meni mokoma saamaan ammattiaan vastaavaa työtä ja oli sitten viimeistä päivää meillä. Harmi sentäs, Katrin kanssa työt sujuivat nopeasti ja Santeri viihtyi töissä paremmin kuin mitä jos on pelkästään minun kanssani.
Loppuvuosi sujuikin ihan työntäyteisesti: Santeri oli melkein joka viikko neljä tuntia kerrallaan hoidossa ja aika usein ennen sitä oli tunnin ajan puheterapiaa.

Minulla on ollut arki-iltoina asiakkaita koska suunnilleen joka kolmas viikonloppu on mennyt näitä koirankasvattajakurssilaisia opettaessa.

Ystäviä on käynyt kivasti, toki olisi mukava tavata heitä vielä useammin mutta kun on tätä aikaa niin vähän ja tekemistä itsekullakin niin paljon.

Suvi on vieraillut suhteellisen säännöllisesti meillä ja Santeri suhtautuu Suviin kuin isoonsiskoonsa. Tosi kiva että heillä on niin voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne vaikka ovatkin niin eri-ikäisiä. Suvilla on kärsivällisyyttä opastaa tätä joskus kärsimättömäksi heittäytyvää pikku herraamme ja sitten taas Santerin sanoilla leikkimiskyky pitää Suvin virkeänä ja skarppina.
Joulukuusen etsintäreissulla. Juu, ikävänä äitinä kehotin lapsosta tutkimaan mikä kuusista olisi sopivin ja vasta sellaisen löydyttyä rämmin hankeen minäkin...no mutta kun oikeasti hei Santeri nautti siitä kun sai tehdä etsintähomman ihan itse !

Joulukuusi raahattiin taloon sisälle 9.12. ja se koristeltiin yhdessä 10.12. Santerilla on tosi tarkka maku koristeiden suhteen; hän haluaa että kuusi näyttää tasapainoiselta eikä suosi siinä kovin montaa eri väriä tai mahdotonta määrää koristeita. Sopii minulle, minäkin haluan että kuusi itsessään on pääosassa ja koristeet vain korostavat kuusen luonnollista kauneutta.

Kun sidoin siimalla kuusta seinään naputtamiini nauloihin ja perustelin tätä sillä että suuri puu voi jäädä niin vähän vinoon ettei silmä sitä huomaa mutta sitten maan vetovoima kuitenkin kaataa sen niin Santeri nauroi :" niin että sitten on kahdesti kaatunut puu, ensin ulkona ja sitten vielä sisällä. Mutta entäs jos se kaatuukin sisällä siks kun sitä väsyttää täällä lämpösessä ja se haluaa nukkua lattialla, oletko varma siitä maan vetovoimasta, ei se nyt niin vetävältä vaikuta..." Voi hyvänen aika mikä sana-taituri, yhdestä pienestä asiasta saa aikaiseksi sanapelleilyä ihan kunnolla !

24.12. Totuttuun tapaan meillä oli täällä mummi, pappa ja eno. Ja Joulupukki kävi. Santeria ei pelottanut yhtään, miksipä olisikaan pelännyt koska ei ole tehnyt mitään sellaista josta Joulupukki olisi voinut olla harmissaan.

25.12. Pääpä ja veljensä Antti kävivät meillä pelaamassa kanssamme Santerin joululahjaksi saamilla peleillä. Santerin kanssa olikin kiva pelata, vaikka hän on meitä muita nuorempi hän on niin nokkela oivaltamaan pelien säännöt ettei meidän todellakaan tarvitse mitenkään piilotella omia taitojamme vaan pelaamme ihan täysillä. Ja häviämme usein siltikin. Olemme joko huonoja pelaajia tai sitten Santeri vaan on parempi kuin me.
Santeri sanoi itse että "hyvää tuuria" mutta kyllä osassa peleistä vaadittiin myös taitoja. Olimme suunnitelleet rekiajelukin mutta koska tänään oli aika viileä sää päätimme jättää rekiajelun toiselle päivälle.

26.12. Ihan oikea Tapaninpäivä ! Kikka tuli ja sullouduimme kaikki Kikan isän meille lainaan antamaan kirkkorekeen. Lento kuljetti meitä turvallisesti ja meillä oli tosi hauskaa vaikka kotipihaan tullessa Kikka putosikin reestä ja satutti vähän jalkaansa. Onneksi jalka parani sisällä seurustellessamme ja niin reissun lopputöppäyskään ei aiheuttanut kenellekkään pitkäksi aikaa pahaa mieltä.

31.12. Lento otettiin talliinsa jo hyvissä ajoin sillä ei olisi ollut kovinkaan kivaa jos se olisi ulkona ollessaan säikähtänyt jotain naapureiden ampumaa rakettia. On parempi yrittää ennakoida ongelmat. Koska nyt vaihtui vuosituhatkin  niin Leivonmäen kirkolla oli kunnan järjestämä ilotulitus. Sinne oli voineet myös kuntalaiset viedä omat rakettinsa joukkotulitusta varten. Palokunta suoritti tulituksen ja se oli kieltämättä aika hieno.

Meillä oli mukana tähtisädetikkuja. Helmi-tätikin oli paikalla ja niinpä meillä oli tosi hurjan hauskaa. Kotona koirat ja Lentokin olivat ihan rauhallisia kun palasimme vähän ennen aamu yhtä kotiin.

Kulunut vuosi on ollut kaikenkaikkiaan ihan kelpo vuosi. Töitä on riittänyt, ystävät ja oma perhe ovat olleet terveinä. Eläimetkin ovat olleet kunnossa joten mitään valittamista ei ole loppuvasta vuodesta. Tietenkin ensi vuosi voi olla vielä parempi ; )