Santeri oli siitä "helppo ja hauska" että hän oli kaikkiruokainen.
Hän oli aina valmis maistamaan uusia ruokia ja herkkuja. En voinut siis
tehdä mitään "inhokki"-listaa tämän herkkulistan rinnalle ja
periaatteessa herkkulistalle voisi laittaa kylmästi vaan "ihan kaikki".
Mutta koska jotkut herkut olivat hieman vielä ylitse toisten niin laitan
tänne niitä, eivät ole missään järjestyksessä koska eihän kukaan
jokapäivä samaa ruokaa tai herkkua syö vaikka kuinka siitä pitäisi.
Nyt kun Santeri ei ole enää seurassamme nauttimassa herkuista niin
eipä niitä meille tule enää hommattua kun itkuksi menee jo kun noita
näkee kaupassa....itken tätä kirjoittaessanikin sillä minusta tuntuu
niin hirveän pahalta kun en enää koskaan voi tuoda kaupasta tai
reissuilta Santerille mitään tuttuja herkkujaan, uusista makuelämyksistä
puhumattakaan....
Mäkiahon Juustolan leipäjuusto.Santeri oli tarkkana että aina kun
meillä oli ulkomailta asiakkaita tai ystäviä käymässä niin leipäjuustoa
oli oltava. Leipäjuustoa oli oltava tietenkin jouluna ja vähän väliä
muutenkin. Kikka toi tätä Santerin herkkua tarjottavaksi Santerin
muistajaisiinkin, kiitos tästä erittäin kauniista teosta koko Mäkiahon
Juustolan porukalle.
Natustella ja Punastella juustot samasta paikasta pääsivät Santerin
suosikkilistalle ihan ensimmäisestä maistamiskerrasta lähtien.
Ryynimakkara. Vallankin pieni prinssiryynänen oli herkkua. Paketti hujahti kerralla helpostikkin.
Marmaran pizzat ja kebabrullat. Tapoihin kuului että jos isänsä
tai minä tai me yhdessä olimme Joutsassa niin sieltä tuotiin sitten
tullessa Marmaran ruokia. Yleensä otettiin kaksi perhepizzaa ja kolme
kebabrullaa, Santeri loppasi aina suoraan puolet rullastaan ja puolet
pizzastaan ja sitten seuraavan nälän yllättäessä loput. Käsittämätön
määrä ruokaa mahtui niin solakkaan heppuun...
Aina kun Santeri käväisi isänsä kanssa hakemassa hevosille
turvepaalia Joutsasta niin pysähtyminen Marmaraan oli ohjelmassa. Olisi
ollut ihme jos kerrankin olisivat tulleet kotiin ilman Marmaran tuomisia
!
Tobelerone-suklaa, valkoinen. Aina kun kävin jollain reissulla
ulkomailla niin viimeistään kentältä ostin Santerille ison Tobleronen
kotiintuomisiksi. Eikä koskaan tarvinnut pelätä että se olisi ennättänyt
pilaantumaan...
Mini-donitsit. Ne sellaisessa pahvirasiassa myytävät olivat Santerin mielestä herkullisempia kuin normaalikokoiset donitsit.
Arnold´s:in munkit, täytemunkit tietenkin. Näitä ostin
kaupunkireissuilla aina montaa erilaista, yhden laatuaan ja sitten
kotosalla ne jaettiin niin että jokainen sai maistaa jokaista laatua.
Kun sitten mussuttelujen jälkeen kyselin mikä oli paras niin vastaus oli
aina sama "ne oli kaikki hyviä ja niin erilaisia ettei niistä voi
sanoa yhtä parasta, sun on tuotava seuraavallakin kerralla taas montaa
lajia".
Pienet korvapuustit. Pågen:in korvapuustit oli helppo ottaa mukaan
kun Santeri meni katsomaan telkkaria kissansa kanssa. Tyhjä pussi palasi
sitten roskikseen, tuskin riitti koskaan kahdelle kerralle vaan
kertaistumalla se tyhjeni.
jatkan listaa kun taas kykenen....kerro sinäkin jos muistat jotain mistä Santeri kovin tykkäsi !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti