Taas on edessä yksi tyhmääkin tyhmempi pidennetty viikonloppu,
kaikilla muilla on ollut joulun tekemisessä kiire ja hoppu.
Meitä joulu ei vieläkään yhtään kiinnosta;
ethän ole täällä luonamme hihkumassa innosta
kuusen koristelun tai leipomisten takia.
On olomme ihan kamalan vaikea
kun kaikkialla toitotetaan perheen yhteistä juhlaa
ja meitä ei kiinnosta edes jouluherkku-suklaa.
Pieni veljesi ei onneksi vielä ymmärrä jäävänsä jotain vaille
vaikkei joulumieltä tullut tänäkään vuonna näille maille.
Vihaan pitkiä viikonloppuja, inhoan ihan tavallistakin vapaapäivää
koska en saa enää kanssasi jutella ilman kiireen häivää.
Voi kun voisin paeta jonnekkin pois,
jonnekkin missä ei mitään jouluja ois !
Tai jos voisin esittää yhden toiveen, yhden ainoan toiveen…
tahtoisin sinut takaisin tänne luoksemme puuhailemaan,
veljesi kasvua seuraamaan ja hänelle asioita neuvomaan.
Näyttäisit veljellesi kuinka koiranpentuja käsitellään
ja kuinka niitä turvallisesti kannetaan
kun ne omille ihmisilleen mukaan annetaan.
Sain kasvattini emännältä oheisen kuvan
ja siihen tietenkin julkaisuluvan.
Nyt vain siitä voin veljellesi näyttää
kuinka pitää kättä oikein käyttää
kun sinä et ole mallia antamassa
ja veljeäsi kennelhommiin opastamassa.
Kukaan ei toivettani varmaankaan voi täyttää…
siksi haluan taas tälläkin viestillä kaikille näyttää
että vaikket olekkaan enää luonamme,
olet aina mielessämme ja elät vahvasti muistoissamme.
Kiitos Kin-Sei Temima:n emännälle (Pirkko Ekholm) tästä 7.7.2007 ottamastaan kuvasta.
5. tammikuuta 2012 11:05
VastaaPoistaVoi Seija, kuinka ihanasti kirjoitit Santerin Blokiin, itku tulee jo pelkästä lukemisesta. Todella hieno kuva Santerista ja Pekasta, tälläisenä mekin hänet muistamme ja kuinka hän hyvästeli meidänkin hakemamme pentusen ja ystävystyi poikiemme kanssa vain muutaman tapaamisemme aikana.
Voimia teille ja kyllä se pikkuveikka ihan varmasti vielä Santerin saappaisiin astuu tuossa koirulien käsittelyssä :-)
Terveiset Kangasalta Tuula ja Kin-Sei Damien 'Dami' sekä muu lauma