23.4.2010 (Santeri olisi täyttänyt 16 vuotta)

Runosuoneni ei vieläkään syki kunnolla mutta silti sormeni tahtoivat juosta näppiksellä laittamassa vähän mietteitäni tästä päivästä toistenkin tietoon.

Ikävä on aivan kamala, ei se ole tässä ajansaatossa mihinkään muuttunut. Kyyneleet ovat edelleenkin suuria ja putoilevat silmistäni ilman että pystyn niiden tipahtelua mitenkään kontrolloimaan. En kyllä viitsi edes yrittää; jos äiti ei saa itkea ikäväänsä lapsensa menetyksen takia niin johan on kummallinen maailma !

Olin suunnitellut että vuokraisin Pyryn talon täksi illaksi ja hommaisin sinne sitten herkut valmiiksi. Dj:n olisin palkannut myös. Olin ihan varma viime keväänä että onnistuisin saamaan juuri tuon talon juhlapaikaksi ja olin jo kehitellyt mielessäni kuinka tämä ilta sujuisi: heti kun Santeri tulisi koulusta "komentaisin" hänet saunaan sillä verukkeella että illalla menisimme auttamaan Helmi-tätiä.

Santerihan olisi ollut valmis auttamaan hänelle niin rakasta ja tärkeää ihmistä ihan ilman vastaanpyristelyä joten saunominenkin väärään aikaan olisi ollut ihan helppo juttu. Sitten olisin yllättäen matkalla Helmi-tädin luokse kurvannutkin Pyryn talon pihaan ja siellä olisi sitten ollut valmiina odottamassa "lauma" ystäviä.

Minä olisin jättänyt porukan keskenään määräyksellä "pitäkää hauskaa, soittakaa jos joku tuntematon yrittää tulla rellestämään niin minä tulen ja pelastan tilanteen". Olisin voinut ihan huoleti jättää nuorison bilettämään, minä kun luotin täysin Santeriin ja ystäviinsä. Illalla sitten (tai oikeastaan ehkä aamuyöstä....) olisin palannut hakemaan Santeria kotiin ja huomispäivän olisin viettänyt siivoten bileiden jälkiä, joita todennäköisesti ei juurikaan olisi ollut...

Koska Santeri olisi ollut kovin otettu moisesta tempauksesta niin tiedän että hän olisi vähän "mäkissyt", muodon vuoksi, siitä että hänen takiaan näin niin paljon vaivaa. Olisin nauttinut aivan suunnattomasti hänen ilmeestään ja tilanteesta yleensäkkin, minä kun sain itselleni aina niin paljon siitä että Santeri oli onnellinen.
23.4.2010
Tänään lehdessä piti olla 16 vuotissynttärionnittelut sinulle...
15 vuoden ajan lehti-ilmoituksen teko oli kunnia-asia minulle
kun se pienikin ilmoitus sai sinut aina niin onnelliseksi
ja teki harmaankin päivän kovin aurinkoiseksi.

Et halunnut koskaan suurta porukkaa meille virallisesti kutsua
vaan luotit että ystävät osaavat itsekkin meille saapua
vallankin kun lehdessä siitä mainittiin
ja porukka tervetulleeksi toivotettiin.

Suunnittelin viime keväänä että ihan salaa järjestän
oikeat bileet kun täytät 16 vuotta, tilan vuokraan
ja dj:n palkkaan.

Olisin kutsunut sinulta salaa sinne porukkaa paljon
ja raahannut sinut paikalle verukkeella jollain,
sitten olisin itse kaikonnut paikalta ja vasta illalla
olisi ollut loppu niillä 16 vuotis-juhlilla.

Noin olisin huoleti voinut tehdä kun tiedän että
sinulla ja ystävilläsi olisi ollut hauskaa humalatta
enkä olisi oikeasti yhtään edes epäillyt
että kukaan olisi viinaksia juhliisi raahannut.

Sinun ystäväsi osaisivat pitää kanssasi hauskaa selvinkin päin
ja siihen luottaisivat vanhempansakkin, niin sen näin.
Niin kovin mielelläni olisin sinulle perustellut
miksi juhlasi eivät edes liian  kalliiksi tulleet
kun paikka oli edullinen
ja dj.kin paikallinen

Sitten olisin lopuksi sanonut
kun  olisit leikisti kiukkuinen ollut:
"tiedät että rakastamme sinua nyt ja aina,
haluamme että muistat sen tulevina vuosina
kun emme jaksa bileitä järjestää,
kerran sitä vaan 16 täytetään ! "