2005

2005
Tälle vuodelle oli kovin vähän merkintöjä kalenterissa. Se johtui ihan siitä että Santerilla meni koulussa kivasti ja hän oli todella tasapainoinen ja iloinen koko ajan. Niinpä elomme oli seesteistä eikä silloin ollut tarvista kirjoitella jokaisesta pikkuasiasta merkintää ylös.
Kokeista en ole laittanut mitään tämän vuoden kohdalle, ne menivät välillä paremmin ja välillä vähän huonommin. Santeri oli kovin kiinnostunut englannista ja luonnontieteen aineista ja niinpä vallankin englannin kokeista tuli jatkuvasti todella hyviä numeroita.

10.1. Koulun kevätlukukauden ensimmäinen päivä. Tuntuu niin kivalta kun Santeri on odottanut koulun jatkumista vaikka lomallakin on ollut kivaa.
Hän on kovin onnellinen saadessaan olla tuolla Kurkiauran koululla ja joululoman ajan vertaili tätä koulua ja sitä Koskikaran koulua ihan päivittäin. Yksi ainoa asia oli siellä Koskikaralla paremmin..ruoka ! Santerin mielestä Kurkiauran koulun ruoat eivät ole ollenkaan niin syötäviä kuin mitä Raijan tekemät ruoat tuolla toisessa koulussa.
En voi väittää vastaan sillä tiedän että Kurkiauran koululle ruoka tulee jostain suurkeittiöstä ja ainahan se on niin että jos koulussa on oma keittäjä niin paremmat ruoat hän saa aikaan kuin suurkeittiö-sapuskat.

18.1. Koululla oli sellainen opettajan ja oppilaan vanhemman välinen keskustelutilaisuus. Santerilla menee kavereiden kanssa kuulemma oikein hyvin mutta hän on hieman alisuorittaja ja tähän meidän on kiinnitettävä huomiota koska opettajan mielestä Santerilla olisi taitoja paljonkin enemmän kuin mitä hän paljastaa. Opettaja oli toisaalta sitä mieltä että on ihan hyväkin että on nuo sosiaaliset taidot kehittyneet niin hienosti että ystäviä riittää, silloin ei voi kuulemma vaatiakkaan että myös koulumenestys olisi samassa tahdissa. Se tasoittuu jossain vaiheessa...toivottavasti opettaja on oikeassa ! Vaan totta kyllä on että jos minun pitäisi valita onko pojallani paljon hyviä ja luotettavia ystäviä vai pärjääkö hän kaikissa kouluaineissa niin ennemmin valitseisin ystävät. Ilman ystäviä ei edes lukutoukka voi olla täysin onnellinen.

HELMIKUU
4.2. Tein Runebergin tortut tänään sillä huomennahan niitä olisi jo tarkoitus syödä ja huomenna taas on tehtävä laskiaispullat koska laskiaissunnuntai on jo ylihuomenna.
Koko viikonloppu pelkkää herkuttelua !" totesi Santeri tänään kun tuli koulusta. Niin tässä nyt vaan kävi, lapsiparka saa taas herkutella ; )
Opettaja oli järjestänyt että koululla alkaa käymään jumppari Santerin ja yhden toisen lisämotoriikkaharjoituksia tarvitsevan oppilaan luona suunnilleen kerran viikossa. Hyvä homma, tähän saakkahan tuo minun hierojani on aina välillä opastanut Santeria mutta Santerilla ei meinaa riittää kärsivällisyys tehdä niitä harjoituksia täällä kotona. Ehkä koulussa onnistuu sitten paremmin.

MAALISKUU
28.2. - 4.3. Talvilomaviikko. Koska meillä on sen ikäisiä pentuja että ne ovat nyt luovutuksessa, olen luovuttanut tällä viikolla pentuja vaikka tarkoitus olikin että luovutuspäivä on aina jokin lauantai eikä koskaan keskellä viikkoa. Minua niin jotenkin harmittaa että olen näin kiltti ja myönnyn asiakkaiden toiveisiin vaikka omat suunnitelmat menevätkin sitten aina sekaisin. Toisaalta nyt saan sitten keskittyä 5.3. olevaan infoon rauhassa kun lähtevät pennut ovat lähteneet jo viikolla.

12.3. Kouluilla oli yhteinen hiihtopäivä ja se pidettiin Rutalahdessa. Santeri oli halunnut osallistua kilpasarjaan mutta niin hassusti siinä sitten kävi että hän eksyi väärälle ladulle. Siellä oli muutama muukin lapsi mennyt ihan väärää latua pitkin, ilmeisesti opasteet olivat vähän tulkinnanvaraiset tai jotain sellaista. Santeri ei ollut tästä moksiskaan ja niinpä asiasta tuli sitten ihan vaan kevyt vitsi. Kiva näin, olisi ollut todella ikävää jos Santeri olisi pahottanut mielensä tälläisen asian takia.

25. - 26.3. Laitoin Santerin isänsä kanssa yhdeksi yöksi kylpylään rentoutumaan. Ei liene yllätys että heillä oli ollut kiva reissu ; )
Humu tutki tarkasti Santerin käsiä jotka olivat, yllätys yllätys, aivan rasvassa. Ketjurasvassa, fillariremppa kun oli kesken.

HUHTIKUU
5.4. maksoin ensimmäisen erän hevosten uudesta hirsitallista. Se nousee sitten keväämmällä tuonne entisen lentopallokentän kohdalle, naapureilta on jo saatu suostumus että saamme siihen rakentaa.

6.4. Koululla on valokuvaus. Voi kuinka toivonkaan että Santeri nyt muistaa olla menemättä siihen yksityiskuvaan...niitä kuvia on aina niin hirveän monta siinä yksityiskuvasarjassa että niitä jää aina ylimääräisiä pyörimään. Eihän niitä viitsi roskiinkaan heittää ja ketä puolituttua oikeasti kiinnostaisi saada toisen lapsesta vuosittain uutta kasvokuvaa, ei sitten niin kenenkään.
Jee, Santeri oli muistanut ettei otata yksityiskuvaa vaikka kuvaaja olikin häntä kovasti siihen houkutellut ! Olen ylpeä, poikaseni alkaa vähitellen painamaan mieleensä annettuja toimintaohjeita.

Tämä on siitä luokkakuvasta erilleen otettu "yksittäis-kuva".

8.4. Naapurissa oli kyläilta ja kävin siellä vaikken edelleenkään käsitä koko touhua kun siellä ollaan jotenkin niin omituisen virallisesti vaikkei siellä tehdäkkään mitään päätöksiä tai pidetä oikeasti kokousta tai muutakaan sellaista. Omituista on täällä tämä touhu. Tietenkin voi olla niinkin että minä olen se omituinen ja porukkaan sopimaton...ihan sama, en viihdy tuolla kuitenkaan.

23.4. Santeri täytti 11 vuotta ja koska on sopivasti lauantai, yritimme isänsä kanssa herättää häntä viralliseen syntymäaikaansa eli 00.40. Ei jaksanut heppu herätä, totesi vaan että "joo kohta" ja sehän tarkoittaa sanakirja Santeri-Suomi mukaan että "ei taatusti ainakaan puoleen tuntiin". Emme sitten viitsineet kiusata enempää, ennättäähän tässä onnittelemaan ja syöttämään kakkuakin.
Santerille on päätetty ostaa uusi hevonen, sellainen sopivan kokoinen jatkoa ajatellen sillä Takuhan ei tuosta kasva vaikka Santeri kasvaakin. Olen löytänyt Ruotsista kivan vuonohevosen ja siitä alan käymään neuvotteluja.

27.4. Heikki tuli kaivinkoneensa kanssa tekemään perustusten paikan valmiiksi jotta saadaan se hevostalli joskus tuohon mihin sen kuuluu nousta. Muutama päivä aikaisemmin Markku ja Tiina kävivät meillä talkoissa, raivasimme kaikki irtonaiset risut pois tuon tallin tulevalta kohdalta. Siihen oli tullut kasattua melkoinen määrä noita metsän kaadon jälkeen kerättyjä risuja.

TOUKOKUU
Olen taapertanut tuolla uudella alueella iskemässä sen laitamille purilaita. Tai no puolikkaita sillä eihän tuota täysmittaista purilasta kannata tuonne laittaa, ne täyspitkät käytetään piha-alueella. Onneksi tajusin aloittaa purilaitten tervauksen jo hyvissä ajoin kevättalvella että nyt ovat sitten käyttökelpoisia.
"Kirvesmiesveljekset" ovat käyneet tekemässä laudoitusta sitä tallin valua varten. Kamalasti täytyy olla tuota raudoitusrautaakin, sitä ei osaa edes miettiä kuinka paljon sellaista tavaraa jota ei myöhemmin edes näe, menee tälläiseen hommaan.

18.5. Sillä aikaa kun minä käytin mummelikoiraa leikkauksessa niin tallin perustukset valettiin. Santeri katselee aina koulupäivän päätteeksi tarkasti mitä tuolla tallin alueella on päivän aikana tapahtunut ja sitten hänellä on niitä omia kommenttejaan asioista.

20.5. Tänään Santerin ollessa koulussa pihaan tulikin sitten melkoinen kuorma. Tallin kattoristikot tulivat. Se kuski oli aika ikävällä asenteella liikkeellä ja kun kerroin sitten Santerille että se setä oli valittanut minulle ettei olisi saanut tänne pihaan edes pyytää noita ristikoita kun täällä ei saa täysrekkaa ympäri niin Santeri oli sitä mieltä että sen sedän olisi viisainta joko opetella ajamaan täysrekkaa tai sitten vaihtaa ammattia. Täytyy myöntää että  minulla kävi samanlaisia ajatuksia mielessäni.

21.5. Olin laittamassa sähkölankoja paikoilleen uusiin purilaisiin tuossa talon ja tien välissä kun hirsitoimittaja soitti ja kertoi että hänpäs on tässä nyt lähdössä tulemaan tänne niiden hirsien kanssa. Voi hyvänen aika, tänään jo...ei vaan, kivempi näinpäin kuin viikkoja myöhemmin kuin mitä oli sovittu. Santeri katseli ihmeissään kuinka se hirsikuorma saatiin purettua niin näppärästi tuonne tallin perustusten viereen ja kun hirsitoimittaja kera kuskinsa oli lähtenyt, Santeri totesi "pitäsköhän sen ristikot tuoneen miehen mennä noille oppimaan miten asiat voidaan hoitaa, eihän tuolla rekalla ollut mitään vaikeuksia päästä tänne ja pois".

22.5. Täytyykin pitää puomi visusti tien tukkeena koko päivä, täällä on taas jotkut "avoimet päivät". Kylän yrittäjät esittelevät itseään ja tuotteitaan ja se tarkoittaa käytännössä sitä että kaikki seudulle eksyneet ihmiset tunkevat talosta toiseen. Meille ei tarvitse tulla, täällähän ei voi olla mitään avoimia ovia enkä edes halua asioista tietämättömille selitellä miksei meidän koirien kanssa voi tulla leikkimään.

27.5. Santerilla hammaslääkäri ja tänään tuli kattopellitkin tuota tallia varten.

30.5. Santerin teatterikerholla oli esityksiä illalla ja isi meni sinne Helmi-tädin kanssa. Minä en harmikseni päässyt tälläkerralla paikalle mutta kuulin että esitys oli jälleen kerran ollut mahtava.

KESÄKUU
4.6.
Koulu loppui ja Santeri ja minä lähdimme samantien Tampereelle. Siellä on varattuna ihana pieni hotellihuone ihanassa rauhallisessa hotelli Haapalinnassa.
Olemme siis taas kaksi päivää reissussa ja silläaikaa isi saa laittaa tallia valmiiksi. Ei toki yksin, onhan täällä kaksi Santerin aikuista serkkuakin apuna ja nuo tuttava-veljeksetkin. Luulisi viiden miehen porukalla homman hoituvan. Paitsi että isi joutuu välillä hoitamaan koiria ja hevosia sekä huolehtimaan talkooporukan ruokinnasta mutta on paikalla kuitenkin.

Tässä kesäkuun aikana tein Santerin kanssa talliin karsinoihin ovet ja laitoimme tervatuista purilaista väliseinätkin. Santeri ruuvasi akkuporakonetta käyttäen kaikki kiinnityksiin tarvittavat ruuvit paikoilleen ja tallista on tulossa todella hieno.

Ihan koko aikaa emme ole tokikaan viettäneet tallia rakentaen, välillä on hevosteltu ja käyty uimassakin. Santeri on myös kalastanut isänsä kanssa aika paljon.

Jännä ettei hänelle tule enää nykyään järvikalasta sitä pientä ihottumaa käsiinsä jota hänelle tuli pienempänä. Kiva juttu että saa syödä itse pyytämiään kaloja ilman että on sen jälkeen otettava allergialääkettä ryhelmän estoa varten.

HEINÄKUU
Vuonohevonen tuli kotiin. Koska tallista puuttuu vielä vähän kattoa eikä ulko-ovikaan ole valmiina, muutti Disco pariksi yöksi tuonne vanhaan talliin. Humu ja Taku ovat jo uudessa tallissa. Santeri harjoittelee Discon käsittelyä ihan taluttamalla sitä mukanaan, siinä hevonen oppii asioita ihan hienosti ilman että kukaan ahdistuu jostain järjestelmällisestä koulutuksesta.

Humu otti Discon heti kaverikseen mutta Takulla meni pari päivää ennenkuin se rauhoittui. Se temusi niin paljon että Santeri risti sen jo napoleoniksi ja siltähän se näyttää kun se kaula kaarella polkee maata etusellaan ja on olevinaan mahdottoman suuri ori. Höntti poni.

ELOKUU
Hevosten käsittelyharjoituksia on, tietenkin, jatkettu.

8.8. Naapuri kävi traktorillaan tasoittelemassa tulevan ratsastuskentän paikkaa tuolla uudella alueella. Ensi kesänä sinne on ajatettava varmaan jostain maata ja se on tampattava jotenkin tai sitten on odotettava ja katsottava saadaanko sitä ihan tuolla maaperällä kunnolliseksi kentäksi, voihan olla ettei sinne tarvitsekkaan ajaa maata.

11.8. Viides luokka, ensimmäinen päivä.
Sopivan sateinen aamu, ei edes aurinko häikäise.
Santeri lähti kouluun ihan tohkeissaan, kävi sanomassa hevosille mihin on menossa ja koska tulee taas kotiin. Nuo hevoset ovat hänelle kovin tärkeitä ja koko kesän hän onkin osallistunut niiden hoitoon aivan esimerkillisesti. Vaikka on aamu-uninen niin silti on ollut valmiina tulemaan talliin harjaamaan hevoset ja viemään ne ulos. Kiva että häntä oikeasti kiinnostaa näiden lemmikkiensä hyvinvointi.                          

Minun on varmaan kuitenkin jossain vaiheessa syksymmällä kun kelit viilenevät ehdotettava Santerille ettei tule aamutalliin vaan minä hoidan sen arkisin yksin. En halua että hänelle tulee talliin menosta jonkinlainen pakko-juttu, haluan että hän pyrkii sinne jatkossakin ihan itse omasta vapaasta tahdostaan.

22.8. Koululla oli leirikoulu-asioista palaveri ja myös muista kouluasioista vähän juttelua illemmalla. Systeemi tulee olemaan niin että lapset maksavat pienen summan rahaa kuukausittain ja loppuja kustannuksia yritetään peittää sitten arpajaisilla ja myyjäisillä. Harmi etten voi sitoutua mihinkään kun en voi varmuudella tietää että pääsen sitten kaikkeen mihin järjestäjäporukan on päästävä. On tyydyttävä maksamaan rahalla Santerin leirikouluun osallistumisen kulut. Onnekseni en ole ainoa äiti jolla on tälläinen tilanne, osa toisistakin maksaa rahalla eikä osallistu yhteisiin rahankeräystapahtumiin.

SYYSKUU
3.9. Tuomas oli tekemässä joukkoterveystarkastusta, Santeri oli isänsä kanssa koululla yleisurheilukisoissa. Santeri tykkäsi päivästä vaikkei olekkaan mitenkään urheilullinen. Opettajansa on niin jännän kannustava että myös tälläinen vähän vähemmällä liikuntataidolla varustettu lapsi nauttii yrittämisestä. Niin sen pitääkin olla, ei kaikkien tarvitse olla olympiatasoisia mutta liikkuminen tekee kaikille hyvää.

7.9. Silmälääkäri antoi taas hieman edellisiä vahvuuksia vahvemmat linssireseptit. Nooh, onneksi tällä nykytekniikalla linssit saadaan näyttämään ihan normaaleilta vaikka niissä onkin paljon vahvuutta. Olisi kamalaa jos vielä olisi niitä sellaisia pullonpohja-linssejä mitä oli kun minä olin nuori.

10.9. Pääpä tuli ja veimme Santerin Pyryn talolle discoon. Menimme sitten hakemaan häntä sieltä ja tanssahtelimme muutaman kappaleen verran mekin. Yllätyin positiivisesti kun näin Santerin tanssimassa; hänhän tanssii vallan kauniisti ja pysyi rytmissäkin hyvin. Mahtava kehitys, harmi etten voi varmaankaan sanoa hänelle että näin hänet tanssimassa koska tuo tanssiminen on vähän sellainen arka juttu. En tiedä miksei hän halua tanssia kotona kanssani kun kerran osaa.

28.9. Käytin Santeria terveydenhoitajan tarkastuksessa Joutsassa. Nappasin hänet suoraan koululta kyytiini jotta ennätimme ajoissa Joutsaan. Hienosti on taas poikaseni kasvanut ja kaikki on muutenkin kunnossa.

LOKAKUU
Syyslomaviikkoa lukuunottamatta lokakuu oli vallan rauhallinen kuukausi. Luovuttelin pentuja, opastin uusia pentuja haluavia perheitä. Santeri on ratsastanut jonkinverran joskin aika epäsäännöllisesti tuolla Discollaan ja heillä alkaa olemaan aika hyvä yhteishenki.

Santeri sai, vahingossa tosin, Discon kaatumaan kentällä. Tarkoitus oli ottaa käännös etujalkojen ympäri ja ensin kaikki näyttikin sujuvan hienosti. Jostain kumman syystä Disco sitten kuitenkin unohti siirtää ristiinlaittamansa etusen paikalleen ja jatkoi kääntymistään sillä seurauksella että köllähti maahan makuulleen. Salamannopeasti Santeri sai jalkansa pois jalustimista ja kierähti kauemmas hevosesta. Disco katseli maassa maaten Santeria eikä noussut ylös ennenkuin menin pyytämään sitä. Santeri kyseli sitten että opetetaanko tuollaista ratsastuskouluissa ja minähän nauroin että eipä opeteta ei koska ei tuollaista oikeasti voi juuri koskaan edes tapahtua. Meillä oli tosi hauskaa ja minä olin hurjan ylpeä siitä että Santeri osasi toimia oikein vaikkei ole koskaan ollutkaan tuollaisessa tilanteessa enkä ollut häntä tuollaiseen osannut edes valmistella.

MARRASKUU
26.11. Teboilin pihassa oli markkinat ja Santerin luokka oli siellä myymässä arpoja. Tuotto menee tietenkin siihen leirikoulurahastoon. Meiltäkin oli toimitettu muutama pieni arpajaslahja. Lapsilla oli kivaa kun kauppasivat arpoja ihmisille mutta minun on kyllä tunnustettava että jos ne rahat joita vanhemmat olivat niihin arpajaispalkintoihin käyttäneet olisi laitettu siltään suoraan leirikassaan niin helpommalla olisi päästy. Toisaalta on tietenkin hyvä että lapset saavat jotenkin olla osallistuvinaan oman yhteisen hauskan projektinsa rahoittamisessa mutta silti mieluummin maksaisin vaikka pientä summaa siitä että ottaisin kakaralauman meille vaikka risuja keräämään. Silloin lapset oikeasti tekisivät jotain työtä rahan eteen.

JOULUKUU
5.12. Testasimme vieläkö juhlavaatteet mahtuvat päälle vai onko kipaistava vaatekauppaan.Santerin riemuksi kauppaan ei tarvinnut lähteä ! Santeri ei montaa asiaa inhoa niin paljoa kuin vaateostoksilla käyntiä joten meillä ei kovinkaan helposti lähdetä "riepu-ostoksille".

6.12. Itsenäisyyspäivänä, kuten aina, sytytettiin kynttilä ja muisteltiin minun pappaani ja mummoani. Toki pappani aikoinaan minulle tekemä ikkunakoristekkin laitettiin loistamaan ikkunaan, sehän on toinen näistä tärkeistä itsenäisyyspäivän jutuistamme.

10.12. Urheilutalolla oli myyjäiset, tuotto leirikoululle. Santeri kävi siellä isänsä kanssa, Helmi-täti oli käynyt ostoksillakin siellä ja siten kannattanut Santerin ja luokan reissua.

20.12. Koululaisilla oli joulukirkko. Santeri halusi osallistua joten sai mennä sinne toisten kanssa. Viime viikolla oli koululla varsinainen joulujuhla ja viimeinen koulupäivä on huomenna. Taaskaan se päivä ei ole kuin tunnin mittainen mutta kun nämä koulupäivien määrät ovat ne jotka on säädetty eikä tokikaan tuntimääriä niin näin tämä vaan menee, ihan hassusti.

22.12. Kävin näyttämässä oikeaa polveani ortopedilla, kinttuhan leikattiin marraskuussa kun olin onnistunut astumaan koirien kaivaman kuopan katolle ja teloin polven.
Hyvin pelittää, sanoi ortopedi. Kiva, niin minustakin ; )

Vietimme joulua rauhaisasti omalla porukalla, edes Timo ei käynyt tänä vuonna joulun aikaan koska kävi aatonaattona hakemassa vanhempiemme koirat pois hoidosta. Ne hurtat tulivat meille hoitoon koska vanhempani olivat reissussa ja Timon olisi pitänyt pitää koirista huolta. Eihän opiskelija eri paikkakunnalla jossain soluasunnossa asuessaan voi mitään koiria hoitaa, parempi niiden oli meillä olla. En tiedä edes tietävätkö vanhempani että koiransa ovat olleet meillä hoidossa aina kun ovat pyytäneet Timoa hoitamaan niitä. Mitäs se minulle oikeastaan kuuluu, asiahan on Timon ja minun välinen juttu. On hänen asiansa kertoa tai olla kertomatta missä koirat oikeasti ovat olleet.

Vuosi vaihtui suhteellisen rauhallisesti vaikka naapuristossa onkin edelleenkin jokin ihme into räiskytellä muutamia raketteja pitkin iltaa. En käsitä mikseivät voisi vaikka kerääntyä joukolla jonnekkin ampumaan niitä kaikkia samaan aikaan, olisi paljon hienompaa niin.

Otimme hevoset talliin jo hyvissä ajoin sillä ei olisi kovinkaan kivaa jos joku niistä säikähtäisi raketteja ja sinkoaisi aitojen läpi jonnekkin.