odotusaika

Keväällä 1993 näin haikaran. Ihan totta, Keski-Suomessa naapurin pellolla seisoi suuri kattohaikara ja katseli minua suoraan silmiin. Se oli täysin lentokykyinen ja hyvässä kunnossa, se oli vain päättänyt tulla katsomaan miltä kevättalvinen maisema näyttää maasta käsin.

Jonkin aikaa tuon jälkeen kysyin Pekalta että josko kuitenkin kokeiltaisiin tulisiko meille yksi lapsi. Olimme olleet naimisissa jo yli 5 vuotta, pitkän seurustelun jälkeen.
Olimme periaatteessa päättäneet pysyä lapsettomina ja niinpä tämä kysymykseni saikin mieheni hämmentymään...mutta vain hetkeksi, hän sanoi että "no onhan meillä kaikki edellytykset hoitaa lapsi kunnolla, mikäpä siinä, jätä pillerit pois".

Kesän ajan annettiin pillereiden vaikutuksen poistua elimistöstä ja kun elokuun lopulla tunsin omituista rintojen aristelua niin tiesin ilman testiäkin että vauva on tulollaan. Testi tehtiin 5.9.1993 ja sehän oli tietenkin positiivinen ! Meillä oli viikonloppukylässä kolleega Ruotsista ja hänen kanssaan keskustelimme alkuodotuksen mietteitä, hän on itsekkin äiti-ihminen.

Odotusaika meni kovin helposti, pahoinvointia oli vähän ja sekin iltaisin kun kaikki työt oli tehty.
14.10. 1993 lähdimme omalla autolla etelä-Espanjaan työmatkalle ja se reissu oli kyllä sellainen että sellaista ei pitäisi raskaana olevan edes suunnitella!

Kyllähän sitä Saksan ja Ranskan läpi ajaa ja nauttii hyvästä ruoasta turvallisin mielin missä vaan ruokapaikassa mutta se Espanjan puoli sitten...huh, huh...Pienten sivukylien kautta ajellessamme jouduimme käytännöllisesti katsoen ravitsemaan itseämme huoltoasemien automaattien karkkipatukoilla. Minä en yksinkertaisesti olisi uskaltanut syödä niitä haaleassa astiassa "ties kuinka kauan" lilluneita liharuokia edes yksin ollessani puhumattakaan että olisin laittanut niitä suuhuni kun olin odottava äiti.
Reissu sujui muuten hienosti ja kotiinpaluu oli ihanaa kun kotona oli "talonvahti-porukka" pitänyt huushollista huolta.

Talvi oli tulossaan kovaa vauhtia ja niinpä sitten sain kasvavan vatsani kanssa lyllertää hangessa tehdessäni töitä. Kaikki sujui kuitenkin hienosti ilman mitään suuria ongelmia ja koska olimme päättäneet haluta kotisynnytystä, oma kätilömme kävi pari kertaa kylässä.
Itseasiassa tämä "hullu ajatus" kotisynnytyksestä ja omasta kätilöstä oli se joka pelasti vauvan ja minun hengen...siitä lisää tuossa synnytys ja kimurantti alkutaival-kohdassa.