2002

2002
5.1. Sarilta ja Harrilta meillä pentumassa ollut Nessu-koiruus lähti takaisin omaan kotiinsa. Santeri oli kovin iloinen kun näki kuinka paljon Nessu ilahtui tavatessaan omat ihmisensä. Hän sanoi minulle Sarin ja Harrin lähdettyä "näkee kyllä että toi koira on onnellinen oman perheensä luona vaikka se oli meilläkin täällä niin kiltti ja iloinen".
Totta, kyllä koiran käytöksestä voi päätellä kuinka paljon se omasta perheestään pitää.

6.1. Loppiaisena kävimme Kikan kanssa rekiajelulla. Santeri nauttii suunnattomasti näistä rekiretkistä vaikka tuossa reessä onkin aika ahdasta monen istua. Isi seisoi reen takajalaksilla joten Kikka ja Santeri olivat sitten herraskaisesti kainalokkain reessä. Minä ohjastin, kuten yleensä.

7.1. Koulu jatkui joululoman jälkeen. En ymmärrä mikä siellä koulussa oikein on vialla...Santeri valittaa melkein joka sunnuntai-ilta että vatsansa on kipeä mutta koskaan lomien aikaan tai muina iltoina tätä ei ole. Tiedän tuon olevan jotain psykosomaattista vaivaa mutta en osaa keksiä kuinka saisin sen masupipin poistettua kun en ymmärrä mitä Santeri koulussa pelkää. Koulupelkoahan tämä on ihan selvästi. Onhan sieltä koulusta tullut viestiä että Santeri puuttuu herkästi yhden pojan tekemisiin ja komentaa sitä poikaa jos opettaja on lähellä mutta voisiko olla niin että Santeri pelkää joko sitä poikaa tai opettajaansa ? Vaikea sanoa kun en näe tilanteita enkä luota opettajan sanaankaan täysin.

13.1. Tuomas kävi tekemässä koirille terveystarkastuksen ja kaikki ovat kunnossa. Santeria aina jännittää etukäteen nämä Tuomaksen viralliset käynnit, ilmeisesti minusta näkee niin selvästi että pelkään jonkun koiristamme joutuvan jalostuskäytöstä pois että se tarttuu Santeriinkin. Yritän kyllä olla etukäteen kamalasti hermostumatta mutta minkäs sille voi kun jännittää.

14.1. Koululla oli taikuriesitys. Se ei ollut ilmeisesti kovinkaan upea esitys sillä Santeri ei osannut kertoa yhtään mitään koko tapahtumasta. Ehkä hän jännittää illalla olevaa vanhempainiltaa. Meiltä kyllä vaan minä menen sinne, ei ole mitään järkeä molempien osallistua kun siellä ei kuitenkaan kerrota mitään kamalan tärkeää ja tähdellistä. Nuo vanhempainillat ovat aikatavalla ajan haaskausta, vallankin kun kerran opettaja osaa kirjoittaa reissuvihkoon ihan hyvin.
Halusin ottaa kuvan lyhyeen turkkiin leikatuista koiruuksista ja pyysin sitten Santeria auttamaan kun eihän kolme otusta mitenkään muuten suostu katsomaan samaan suuntaan samaan aikaan.

20.1. Santeri alkoi yskimään illalla. Voi että kuinka harmillista, hän ei halua ottaa yskänlääkettä koska on jostain kuullut että se voi aiheuttaa sydämentykytystä. Totta on että niinkin voi käydä mutta olisihan se hyvä ottaa lääkettä oloa helpottamaan. Ei se sydämentykytys niin kamalaa ole mutta kuinkas sen voi kertoa lapselle joka ei uskalla ottaa riskiä että se tuntuisikin pahalta.
Koulun laskettelupäivänä 31.1.02 oli näin hieno sää ja Santeri poseerasi kameralle esitellen vuoden "maalaispoika-ulkoilee" vaatetustyyliä. Pipo ja kaulaliina ovat Santerin itsensä tekemät joten kehtaahan noita esitellä !

Helmikuussa alkoi koulussa liikuntakerho ja Santeri halusi osallistua siihen. Ihan kiva että kiinnostusta liikuntaan on vaikkei motoriikka olekkaan Santerin vahvimpia puolia.

Hiihtolomaviikon loppumislauantaina Santeri ja isi kävivät Rekku koiran kanssa Mäntsälässä eläinlääkärillä. Rekkuhan ei ole saanut yhtäkään narttua kantavaksi ja nyt sitten todettiin ettei siitä voikkaan koskaan tulla isäkoiraa. Harmittavaa mutta näitä sattuu joskus. Santeri oli ollut eläinlääkärireissulla hienosti, isänsä oli kovin ylpeä poikansa hienosta käytöksestä ja minähän tietenkin hymyilin kuullessani että poikasemme osaa olla hienosti myös täysin vieraiden eläinlääkäreiden läheisyydessä.

9.3. Koulussa oli hiihtokisat ja yllättäen tänä vuonna oli mahdollista osallistua myös pelkästään hiihtotapahtumaan ilman kilpailua. Tosi hieno juttu !

11.3 - 13.3. Meillä oli TET-jaksolla Terhi. Oikeasti tämä tet-viikko on viikon mittainen mutta koska meillä täällä on työpäivä hiukkasen verran pidempi kuin sen normaalin 8 tuntia niin sovin Terhin opon kanssa että Terhi on meillä kokonaan maanantain ja tiistain ja keskiviikkona sitten voi jo lopettaa. Tunnit tulevat täyteen ja se on pääasia.

Santeri tykkää Terhistä tosi paljon ja vaikka olikin päivät koulussa, auttoi sitten ahkerasti iltaisin noissa perusjutuissa neuvoen Terhille asioita. Tiedän tasan tarkkaan syytkin miksi Santeri tykkää Terhistä: Terhi on ahkera ja kyselee reippasti lisäohjeita kun jotain teemme. Sellainen käytös on Santerin mieleen, ei hän itsekkään tee asioita ellei tiedä miksi mikäkin juttu tehdään. Lisäksi Terhi kohtelee Santeria kuin ihmistä eikä kuten itseään paljon nuorempaa lasta. Santeri inhoaa ihmisiä jotka olettavat hänen olevan asioista tietämätön ikänsä takia, hän nauttii siitä kun tulee huomioiduksi ihmisenä eikä lapsena.

Santeri auttoi minua kun yritin saada yhdestä koirastamme edustuskuvan...kakarani oli vaan niin vinkeällä tuulella että pelleili koko ajan eikä noista kuvista sitten tullut yhtään edustavaa  kuvaa. Tai no kai se edustavuuskin on katsojan päätettävissä...


7.4. Pitkästä aikaa Jaana perheineen piipahti. Tai no piipahti ja piipahti...viisi tuntia kului kuin siivillä koska meillä oli kovin hauskaa yhdessä.

12.4. Ensimmäistä kertaa meille tuli kutsu Kivisuon Kyläiltaan Sorsan talolle. Näitä on, ymmärrykseni mukaan, kyllä järjestetty ennenkin mutta ilmeisesti vasta nyt olemme kyläläisten mielestä tämän kylän väkeä.

Kävin siellä ja koin olevani jotenkin hukassa...minusta on outoa että kaikki paikalle tulijat kättelevät paikalla jo olijat, eikö se nyt riittäisi että kukin hihkaiseisi ovelta "terve" ja sanoisi vaikka sitten nimensä. Enhän minä tiedä kuka on kukakin, tämä on näitä sisäänpäin kääntyneiden joukkioiden ongelmia että kaikki tuntevat uuden tulokkaan mutta uusi tulokas ei tunne ketään.

19.4. Antti kävi ihan yllättäen juuri kun olin leipomassa kakkupohjaa Santerin synttäreitä varten. Kiva että Antti keksi tulla käymään kun oli ystävänsä kanssa hakemassa ystävän auton kesärenkaita jostain täältäpäin.

Ikävää vaan että Antilla oli kerrottavanaan suruviesti...luokkatoverimme Vertsi oli menehtynyt vähän aikaa sitten. Viimeksi Vertsin tavatessani, luokkakokouksessa,  halasin häntä ja se halaus tuntuu nyt niin todella tärkeältä tapahtumalta. Tulipa ainakin näytettyä hänelle että välitin hänestä. Ikävää että niin elämänmyönteinen ihminen otettiin perheeltään pois näin nuorena.

20.4. Iltapäivällä mummi, pappa ja Timo-eno tulivat juhlimaan ensi viikolla olevia Santerin 8 vuotis synttäreitä.
ja 21.4. sitten tuli Päivi perheineen samasta syystä.

22.4. Santerin isi joutui ottamaan aamun vapaaksi koska minä jouduin lähtemään aamulla aikaisin Keikka-mamman kanssa eläinlääkärille, sen synnytys kun jämähti paikoilleen ja se oli pakko leikata. Minun oli tarkoitus lähteä illalla Tampereelle Sannan luokse astuttamaan Ina-koiruutta Sannan uroksella ja yritin eläinlääkäriltä kotia kohti ajellessani saada Sannaa puhelimella kiinni voidakseni ilmoittaa etten jaksa illalla tulla tuon edellisyön valvomisen takia. Sanna ei vastannut puhelimeensa ja jätin sinne parikin viestiä.

Iltapäivällä soitin sitten Sannalle kotipuhelimeen ja hänen äitinsä vastasi puhelimeen. Olin ensin ihan riemuissani, ajattelin Sannan päässeen pikaisesti munuaisen siirtoleikkaukseen jota hän odotti mutta sitten sainkin ikäväkseni kuulla että Sanna oli löydetty aamulla omasta sängystään menehtyneenä. Olin ihan rikki ja hajalla, vastahan eilen nauroimme puhelimessa ja sovimme tämäniltaista tapaamistamme tarkemmin.

Kun Santeri koulusta tultuaan kuuli hyvän ystävänsä, Sanna-tädin, menehtymisestä niin hän meni vähäksi aikaa omaan huoneeseensa, kuulemma juttelemaan Lurulle ikävästä asiasta. Sitten Santeri tuli luokseni ja kertoi muistojaan Sannasta, muisti Sannan meillä käynnit ja kuinka hyvän haalarin Sanna oli Santerille aikoinaan tehnyt.

23.4. Santerin synttärit, nyt jo 8 vuotta ! Lehdessä oli tietenkin taas onnitteluilmoitus ja illalla sitten Patrick perheineen tuli synttäreitä juhlimaan. Hieman tuo edellisen päivän ikävä tapahtuma varjosti synttäreitä, minulle tuli koko ajan puheluja ja tekstiviestejä koskien sitä tapahtumaa.


27.4. Tuomas oli meillä tekemässä joukkotarkastusta, lähinnä tietenkin Kin-Sei koirille mutta olihan tuossa tapahtumassa muitakin kävijöitä. Santeri malttoi olla kulkematta eteläpäädyn kautta sisään ja ulos ja näin tarkastustapahtuma sujui hienosti kun vieraat koirat eivät suotta hössöttäneet.

29.4. Onnistuin telomaan oikean ranteeni. Eipä tullut mieleenikään että vaikka maa onkin sulana niin heinien alla voikin olla jäätä. Liukastuin mennessäni Lenton luokse ja tietenkin tarjosin oikean käteni maata kohti kun kaaduin. Kamalan pipi tuo ranne, varasin huomiselle lääkäriajan. Otan Santerin mukaani koska en halua että hän tulee tyhjään taloon koulusta päästyään.

30.4. Ranteessani on murtuma, nyt se on sitten paketissa koko käsi. Voi että, piti leikata koiria lyhyeen turkkiin ja siitä ei tule mitään kun käsi on tässä kunnossa.
Santeri lohdutti minua sanomalla että ranne paranee kyllä ja sitten voin leikata koirat, eivät ne kärsi vaikka ovatkin karvoissaan vielä vähän aikaa.

Santeri sai flunssan viikonloppuna, minä olin aloittanut oman flunssani jo perjantaina. Santeri oli sitten koulusta pois maanantain 6.5.

7.5.Vanhempainilta. Ihan taas ajanhaaskausta mutta kävin siellä silti.

10.5. Suvi ja Katri piipahtivat, eipä ollakkaan taas aikoihin naurettu näin paljoa kuin tänään näiden hulvattomien Nyrölän akkojen kanssa nauroimme. Santerin flunssakin loppui onneksi jo tiistaina joten hän oli nyt perjantaina vallan nauravaisella tuulella.

11.5. Pitkästä aikaa kävin laitattamassa hiukseni omalla kampaajallani. Voi että siellä on sitten kiva käydä, ei ole pakko puhua mitään jos ei puhututa, on jotenkin sellainen rento olo kun ammattilainen joka tuntee minut, tekee hiuksistani hienot. Illalla Kirsi, Ilja ja tyttärensä Piritta piipahtivat meillä.

13.5.Koulussa siivosivat piha-aluetta. Ihan hieno homma että lapset saavat osallistua yhteisten alueiden siistintään, se kasvattaa heissä myös ympäristöstä huolehtimisen arvostusta ja on kovin tärkeä juttu.

15.5. Tulevat esikoululaiset olivat käyneet tutustumassa kouluun. Santeri sanoi näiden pienten olevan "hurjan pieniä", eihän hän tietenkään osaa hahmottaa minkäkokoinen itse oli esikoulun aloittaessaan.

17.5.Taas oli kyläilta. Pakkohan sinne oli mennä ettei tule entistäkin omituisemman perheen leimaa.

18.5. Sannan muistotilaisuus olisi ollut tänään mutta koska tuo ranteeni on todella kipeä en uskaltanut lähteä ajamaan Ikaalisiin saakka. Kuvittelin ihan vielä eiliseen saakka että pääsen sinne Pauliinan kyydissä mutta jostain syystä hän on päättänyt ettei halua minua kyytiinsä. En käsitä, sain sellaisen vaikutelman puheestaan että joku on sanonut minun sanoneen hänestä jotain ikävää. En kyllä yhtään tiedä mistä on kyse enkä viitsi asiaa sen tarmokkaammin tutkiakkaan. Jos aikuinen ihminen uskoo toisten puheita eikä tarkista asioiden oikeaa laitaa niin minkäs minä sille mahdan.

24. - 26.5. Hilkka ja Anni olivat meillä tälläisellä vähän pidennetyllä visiitillä. Santeri ja Anni tulevat edelleenkin hyvin toimeen keskenään vaikka heillä onkin ikäeroa aika paljon.

27.5. Kävimme otattamassa Santerista passikuvan ja kävimme poliisilaitoksella laittamassa passi-anomuksen vetämään. Täytyyhän passi olla, ei sitä koskaan tiedä minne tekee mieli lähteä ja sitten kiireessä on ikävä hommata passia.

29.5. Koulu teki kevätretken Lahteen. Santeri toi tuliaisena hauskan pienoismallin; sellainen koivupölkyn näköinen palikka jossa on pieni kirves lyötynä. Pöllin kyljessä lukee Lahti. Ihana lapsi, ajatteli tuoda muiston vaikkei ollut kuin päivän poissa kotoa!

1.6. Koulun päättäjäisiä vietettin koulullaja kotona otettiin sitten päättäjäiskuva.

Illalla Piia ja J-P tulivat meille. Santerista oli tosi hauskaa kun J-P puhui minulle ja Piialle englantia ja sitten kuitenkin Santerille ja isille suomea. Kieltämättä myös heinäkärryajelu oli erilainen kuin yleensä kun kahta kieltä käytettiin sujuvasti yhdessä ja erikseen, vierekkäin ja lomittain. Uintireissu oli tosi hauska, Santeri nauroi kun retuutin häntä vedessä niin että viereinen metsä raikui !

10.6 alkoi taas uimakoulu ja vaikka Santeri onkin tätä päivää kovasti odottanut  hänellä ei ollut yhtään masu pipi eilen illalla. Ilmeisesti koulussa todellakin oli jotain mitä hän pelkäsi ja siksi masunsa oli ikävä aina sunnuntai-iltaisin. Nyt minun ei tarvitse enää istua koko aikaa altaan reunalla vaan voin siirtyä autoon lukemaan. Tälläkertaa tuo uimakoulu on vain maanantaista torstaihin tällä viikolla ja sitten ensi viikolla vain maanantaina ja keskiviikkona. Hyvä että edes tämän verran on opetusta !

13.6. Patrick jäi meille uimakoulun jälkeen ja täältä sitten pojat menevät jalkapallokouluun Kurkiauran koulun taakse. Isin entinen koulukaveri, Kurkiauran koulun johtajaopettaja Jouni pitää tätä jalkapallokoulua ja uskomme tämän olevan oiva tapa edistää Santerin motoriikkaa sekä itsetuntoa.
Illalla Kirsi ja Ilja toivat koiransa meille hoitoon sillä heillä on lauantaina häät ja koirien on aivan turha olla kotona pyörimässä kun on niin paljon kaikenlaista tekemistä.

15.6. Kirsi ja Ilja vihittiin Säynätsalon kirkossa ja mekin olimme siellä vaikkemme olekkaan kirkkoon kuuluvia. Sitten ajelimme juhlapaikalle Muurameen ja sattui niin hassusti että sen kyseisen juhlapaikan vieressä asuikin yksi entinen oppilaani ! Juttelin hänen kanssaan muutaman sanan verran ja Santeria huvitti että "minne vaan me mennään niin aina sulla on tuttuja sielläkin". Tottahan se on, tässä ammatissa noita tuttuja on kertynyt aika paljon.

Hääjuhlat sujuivat hienosti ja Santeri oli todella fiksusti koko ajan. Hän ei edelleenkään käsitä miksi jotkut lapset riehuvat niin kamalasti tuollaisissa tapahtumissa enkä oikein osaa tätä asiaa hänelle selittääkkään, hän kun on aina osannut käyttäytyä oikein.

16.6. Santeri ja isi ajelivat polkupyörillä kun minä ratsastin Lentolla. Teimme sellaisen perheretken nääs ja kivaa oli. Sain kuulla mielenkiintoisen huhun...kuulin että Santerin opettaja on vaihtamassa paikkaa toisen opettajan kanssa. Menisivät siis toinen toisensa luokkaa opettamaan, eri kouluihin siis. Hetkinen, jos tämä on totta niin silloinhan isin entisen koulukaverin vaimo ole tulossa Santerin opettajaksi syksyllä...olenkohan nyt käsittänyt ihan oikein ?

8.7. Käytin Kitty-pentua Korpilahdella virkaeläinlääkärin tarkastuksessa sillä huomenna Santeri ja minä lähdemme viemään sitä Tanskaan. Olihan Santeri toki mukanani tuolla eläinlääkärireissullakin, täytyyhän hänen nähdä kuinka nämä tälläiset jutut hoidetaan että sitten jos joskus itse joutuu näistä huolehtimaan niin on edes muistikuva kuinka "ennen vanhaan" asiat hoidettiin. Mahtaa nimittäin jutut muuttua kovastikkin tästä hetkestä siihen mennessä kun Santeri käyttää koiria eläinlääkärin vientitarkastuksessa.

9.7. Pappa tuli kuskiksemme, vei meidät Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lento Helsingistä Kööpenhaminaan on jännän lyhyt koska kellojakin käännetään matkalla.
Lähdimme lentokoneella kello 15.00 ja olimme Kööpenhaminassa 15.45.. Sieltä sitten jatkoimme junalla kohti Ågen ja Anitan kotikaupunkia. Päästyämme junasta ulos  näimme Ågen laiturilla odottamassa meitä. Olipa kiva että löysimme hänet niin helposti !

Tanskassa puuhastelimme kaikenlaista ystäväperheen kanssa, kävimme Legolandiassa viettämässä yhden päivän tässä kuvassa kanssamme olevien Ågen ja Idan kanssa

Juu, oli vauhtia mutta ei onneksi vaarallisia tilanteita !

Toisen päivän vietimme yhden mahtavan linnan alueella. Siellä oli muutama ihan tosi hieno vanha auto, niiden kyydissä sai pientä maksua vastaan istua pienen lenkin ja Santerihan oli kovin onnellinen tälläisestä kokemuksesta. Linnan entisessä hevostallissa oli näytillä kaikenlaisia vempaimia ja niitä tutkittiin pitkään.

Yhdessä isossa rakennuksessa oli sitten autoja ja moottoripyöriä, se oli siis sellainen museo. Siellähän Santeri viihtyi kovinkin hyvin. Onneksi malttoi sentäs lähteä katsomaan sitä linnaakin kanssamme ja sieltä matkamuistomyymälästä ostimme hienon kirjekuoren avaajan, semmoisen miekan tai sapelin tai vastaavan.

Labyrintissa hortoilimme jonkin aikaa, se oli aika hauska ja hyvin suunniteltu. Pensaista tehty, Santeri alkoi suunnittelemaan vastaavanlaista meille kotiin. Olisihan se kiva joo mutta kun sitten tulisi pian mieleeni se Hohto jossa labyrintistä tuleekin loppukohtauksen paikka...juu ei meille labyrinttiä kiitos.

Kävimme parissa museossakin, sellaisissa joissa oli Santeria kiinnostavia asioita, tietenkin. Mitä järkeä olisi viedä tämän ikäistä paikkoihin joissa jo etukäteen arveleisi hänen tympääntyvän ? Ennätämme sitten myöhemmin käymään sellaisissa vähän tylsemmissäkin museoissa, nyt on tärkeintä näyttää että on olemassa erilaisia paikkoja joissa voi käydä katsomassa entisajan asioita.

Oli tosi kiva reissu, ensimmäinen ulkomaan matkamme ja olen niin onnellinen kun taas kerran sain olla ylpeä pentuseni hienosta käytöksestä ja siitä että hän on niin helppo ruokittava reissussa. Olisi todella ikävää jos hän ei suostuisi syömään mitään muuta kuin jotain ihan arkista ruokaa. Kotona olimme sitten 14.7. illalla, isi tuli vastaan Tikkakosken kentälle.

20.- 21.7. Piipahdin Pariisissa, kävin hakemassa Avec-koiran meille. On tuo Santeri todella jännä poika, taaskaan ei kysynyt yhtään tuliaisten perään ja sitten kun annoin vähän rrrranskalasia karkkeja niin hän totesi "meillä on vielä niitä tanskastakin ostettuja, kiitos kuitenkin näistäkin, ei olis tarvinnu ku meillä on hyvistä paljon". Mietin jatkuvasti että kuinka ihmeessä olemme onnistuneet saamaan hänestä näin vähään tyytyväisen. En ole koskaan edes kuullut kenenkään toisen sanovan että lapsensa ei kyselisi tuomisten perään joten onko meidän Santeri ihan ainutlaatuinen vai onko tämä tälläinen kiitollisuus niin yleistä etteivät vanhemmat edes katso tätä käytöstä mainitsemisen arvoiseksi ?

Olen kyllä nähnyt ja kuullut lentokentillä ja satamissa kuinka aikuista reissusta palannutta ihmistä vastaantulleet lapset ovat ääneen kärttäneet tuliaisia.  Olen kovin tyytyväinen Santerin suhtautumiseen, oikeastihan onkin tärkeintä että porukasta poissaollut palaa terveenä ja hyvällä tuulella.

24.7. Ystävämme Tuomas tuli suorittamaan ikävän velvollisuuden...tuo meidän lutunen kaukkarimme Manu lopetettiin täällä kotona. Sillähän on lonkissa vähän väljyyttä ja nyt kun tuossa naapurissa asuu tuo setä jonka koira karjuu ja meuhkaa aina kun me olemme ulkona niin Manu on pari kertaa jo meinannut tulla aidasta läpi. Manuhan ei näe mitä tuossa pihassa tapahtuu ja tottakai se luulee että tuo vieras koira on Santerille uhka ja pyrkii siten tulemaan avuksi. Koska Manun lonkatkin voivat aiheuttaa sille vähän kipuja on parempi että se lopetetaan ennenkuin tapahtuu vahinko; ei tuo aita pidättele Manua jos joskus en vaikka olekkaan paikalla kun se päättää hyökätä pelastamaan Santeria.

Lopetus tapahtui siististi tuossa valjashuoneen lattialla, Santeri silitteli Manua ja jutteli sille mukavia vaikka kyyneleet valuivatkin poskiaan pitkin. Olimme etukäteen puhuneet että koira ei osaa pelätä kuolemaa mutta se vaistoaa jos sen tärkeät ihmiset ovat kovin surkeina ja puhuvat väärällä äänensävyllä. Olin neuvonut Santeria että vaikka kuinka tuntuu pahalta niin yrittää ajatella asiaa siten että Manun ei tarvitse jatkossa olla huolissaan. Santeri kykeni tähän ja minun olikin sitten suhteellisen helppo olla siinä tilanteessa kun pystyin keskittymään Santerin tukemiseen tänä kovana päivänä. Santeri ja Manuhan ovat tavallaan kasvaneet yhdessä ja heidän siteensä on ollut kovin luja.

3.8. Ainolan kesäteatterissa menee tänä kesänä mm. Peppi Pitkätossu ja meidänhän oli päästävä katsomaan sitä. Sää oli ajoittain aika kostea mutta se ei todellakaan estänyt meitä nauttimasta esityksestä. Santeri oli kovin otettu näyttelijöiden hienoista roolivedoista ja hänestä oli tosi kivaa kun näytelmä oli tavallaan ulkona jolloin katsomon ihmisten äänet karkkipussien rapinoineen eivät häirinneet esityksen seuraamista.

8.8. Pienen kesätauon jälkeen jalkapallokoulu jatkui taas ja Santeri oli kovin tyytyväinen päästessään taas Jounin oppiin. Kyllä se on totta että syksyllä toppuluokkaa opettaa Sinikka, Jounin vaimo. Kiva, nyt saan selvyyden sitten siihen tarvitseeko meidän olla huolissamme Santerista ja käytöksestään vai oliko vaan niin että Santerilla ja entisellä opettajallaan ei kemiat natsanneet. Eihän kaikkien kanssa voi todellakaan tulla toimeen, ei vaikka kuinka yrittäisi. Minussakin on vikaa, en minä pysty puolustamaan opettajan tekemisiä jos en niitä itsekkään hyväksy. Sellainen taas ei kyllä ole omiaan parantamaan lapsen suhtautumista opetaajaansa, tiedän sen.

13.8. Koulu alkoi. Näin ensimmäisen päivän jälkeen Santeri on kovin iloisen tuntuinen ja selitti hirveästi uudesta opettajastaan. Olen luottavainen mutta pyrin olemaan odottamatta liikoja, aikahan sen näyttää kuinka Sinikka saa Santeriin yhteyden.
Otin kuvan kotipihassa tuolla varjon puolella talon suojassa sillä aurinko häikäisi ikävästi. Santerilla on kovin valoherkät silmät ja normaalisti pitääkin aurinkolaseja ulkona ollessaan aina kun se vain on mahdollista. Kouluun en anna ottaa aurinkolaseja, suotta olisivat aiheuttamassa ylimääräistä huolenpidon tarvetta.

7.9. Oli koulun yleisurheilukisat ja Santeri lähti sinne ihan tohkeissaan. Tuumasi vaan että "joku on aina viimeinen, se voin olla vaikka minä mutta ei haittaa" . Kiva, itsetuntonsa on palaamassa. Näin vähän aikaa vasta on ollut koulua ja heppu on jo taas samanlainen kuin loma-aikoina, iloinen ja rohkea.

19.9. Futiskoulu loppui tänään ja Santeri on vähän haikea tästä asiasta. Hänen mielestään oli niin kiva olla Jounin opetettavana kun Jouni osaa kehua sopivasti mutta ei koskaan liikaa. Niinpä, tiedän mitä Santeri tuolla tarkoittaa. Tuntuu hyvältä kun saa kehuja asiasta jonka oikeasti tekee hyvin mutta jos joku kehuu jostain mitä ei todellakaan ole tehnyt niin hyvin kuin mihin tietää pystyvänsä niin se kehuminen tuntuu lähes pahalta. Sitä ei ole silloin ansainnut ja niinpä se ei ole minkään arvoinenkaan.

25.9. Menin koululle ottamaan Santerin kyytiini koulun jälkeen, hänellä oli tänään silmälääkäri. Hieman tuli vahvennusta laseihin mutta se ei haittaa yhtään. Silmälääkäri sanoi että on kovin todennäköistä että kunhan murrosikä on takana niin näkö jopa paranee, se todennäköisesti heikentyy tässä lähivuosina melkoisestikkin mutta siitä ei tule olla huolissaan. En olekkaan huolissani, olen jo opiskellut näitä laser-leikkauksia ja sitten kun Santeri on täysi-ikäinen niin annan hänelle lahjaksi silmäleikkauksen. Edellyttäen tietenkin että hän haluaa päästä eroon silmälaseistaan ihan  kokonaan.

Yllättävän hienosti Santeri on noihin laseihinsa muuten tottunut kun ajattelee että ne ovat olleet hänellä vasta vajaan vuoden ajan. Hän pitää ne itse puhtaina ja huolehtii että ne ovat turvassa jos jostain syystä ne on otettava pois päästä. Yöksi laittaa ne varulta kirjahyllyyn oven taakse ettei Luru pudota niitä.

Uusien lasien kanssa on niin turvallista liikkua kun näkee kunnolla mihin on menossa !

14.- 18.10. syyslomaviikko. Santeri on opiskellut koulujuttuja, ihan itse päätti kerrata. Haluaa kuulemma näyttää opettajalle että osaa asiat. Ohoh, tämäpä iloinen käänne tässä koulun käynnissä ! Jouduin kyllä vähän toppuuttelemaan ja kielsin lukemasta asioita eteenpäin, ei olisi sitten koulussa kivaa jos tietäisi jo mistä opettaja puhuu. Santeri lupasikin vain kerrata ja harjoitella matematiikkaa lisää. Perjantaina huokasi "onneks on jo viikonloppu tulossa ja kohta pääsee kouluun".

Ei ole enää masuvaivoja sunnuntai-iltaisin, ehkä siellä koulussa on nyt sitten tilanne se, että kaikki oppilaat ovat vuoden aikana kehittyneet niin ettei kukaan heistäkään enää harmita tai huolestuta Santeria ja siksi hän on niin innoissaan menossa aina kouluun. Tai sitten tämän uuden opettajan kanssa vaan on niin paljon helpompi tehdä yhteistyötä että Santeri kokee olonsa hyväksytyksi ja siksi on innostunut koulunkäynnistä. Ihan sama sinällään, pääasia on että lapseni tykkää koulusta ja viihtyy siellä.

Ihmetystä on herättänyt se, että nyt ei ole tullut koulusta negatiivista palautetta. Siellä on varmastikkin nyt tehty sitten niin että asiat on hoidettu kuntoon samantien, eivät vanhemmat pysty hirveästi vaikuttamaan asioihin sitten kotona jos koulussa asiat jätetään käsittelemättä ja niistä tulee kotiin sitten lapsen mukana tieto.

25.10. Taas oli kyläilta ja taas menin sinne vaikken oikeasti kyllä nautikkaan siellä käynneistä koska siellä puhutaan sellaisista asioista joista en käsitä tuon taivaallista, en minä tunne paikkakunnan historiaa enkä historiaan liittyviä ihmisiä joten kaikki tuolla puhuttu menee ihan yli ymmärrykseni. Mutta täytyy yrittää olla kylässä kylän tavalla.

Marras- ja joulukuu sujuivat todella nopeasti ja helposti. Santeri on tykännyt olla koulussa ja sunnuntai-iltaisin aina nukkumaan  mennessään toteaa "aamulla taas kouluun, kiva juttu vaikka olihan tämä viikonloppukin ihan kiva".

19.12. Hilkka kävi hakemassa joulukuusen. Parvekkeellehan hän sen joutuu laittamaan koska Anni saa allergiaoireita sisällä olevista kuusista. Mutta tärkeintä on että me voimme antaa tuollaisen ulkokuusen ettei sitä tarvitse mistään ostaa vaan se on rakkaudella annettu.

Illalla oli koulun joulujuhlat ja siellä oli näytelmä jossa Santeri esitti fysiikan tai jonkin sellaisen opettajaa. Hänellä oli yllään valkoinen sairaalasta mummin lainaan ottama takki ja Santeri veti roolinsa aivan uskomattoman hienosti. Näytelmässä yksi toinen oppilas sanoi vahingossa väärät vuorosanat ja olin ilahtunut kun Santeri pystyi paikkaamaan toisen tekemän pienen virheen käyttämällä siinä kohdassa vähän sovellettua vuorosanaa. Tosi hieno esitys, olimme niin tavattoman ylpeitä poikasemme osaamisesta !

20.12. Santeri vei koulukavereilleen ja opettajalle joulukortit, keittäjä-Raijakin sai toki omansa. Lyhyt päivä, hyvä että ennätti sinne ja takaisin.

21.12. Todistusten noutopäivä. On nämä vaan ihmeellisiä nämä koulujutut...miksei näitä päiviä voisi laskea sen mukaan montako viikkotuntia oppilaille tulee vaan pitää olla  nimenomaan näiden päivien mukaiset määrät kohdillaan ? Nooh, väliäkö tuolla, välitodistus oli ihan sievää katsottavaa ja olemme kovin iloisia että Santeri on saanut nyt itselleen oivalluksen oppimisen tarpeellisuudesta.

24.12. Joulua vietettiin taas jouluisaksi koristellussa yläkerrassamme. Herkkuja oli monenlaista, Santeri tuumasi pöydän ääreen istuessaan "ei meillä ainakaan nälkää nähdä, se on varma mutta poksahtaa voi jos on varomaton ja syö liikaa".

26.12. - 28.12. Isi ja Santeri olivat kahdestaan Rauhalahdessa kylpylässä ja heillä oli ollut tosi hurjan hauskaa siellä. Huonekkin oli ollut viimeisen päälle sopiva, niin Santeri minulle kertoi puhelussa jonka soitti heti kun olivat päässeet perille. Altaillehan heillä oli tuon ensimmäisen puhelun aikana jo kova kiire, Santeri nauttii suunnattomasti saadessaan pulikoida isänsä kanssa. Kun tulivat kotiin niin Santeri oli ihan täynnä toimintakykyä mutta isi valitti että vatsalihakset olivat aivan väsyneet. Heheh, tässä sen taas näkee kuinka nuoret ihmiset ovat yksinkertaisesti kestävämpiä kuin me aikuiset !

Vuosi vaihdettiin ihan rauhallisesti, Santeri ja isänsä kävivät ajelulla katsomassa vähän raketteja vaikkei Santerin oikeasti tehnytkään mieli niitä nähdä, lähti isänsä seuraksi ja oli sitten kuitenkin ihan iloinen kun olivat muutaman raketin nähneet. Minä olin kotona eläinvahtina, tuo vahtikoiramme ei ole enää niin tavattoman säikky paukkujen suhteen mutta silti on parempi että olen kotona kun on vaara että jossain rytisee.

Naapureilla on innostusta rakettien ammuntaan ja se käry niistä raketeista tulee sisälle saakka vaikka välimatkaa naapurista meille onkin aika paljon. Käyvät varmaan tuossa pellolla ampumassa, en ole varma koska en ole viitsinyt seurata tekemisiään.