niin ihmettelen kovasti kuinka kummassa me olemmekaan jaksaneet olla niin tavattoman reippaita ! Tässä ei ole jokaiselle päivälle merkintöjä vaikka tuossa Santerin vauva-ajan muistikirjassani jokaikisellä päivällä on kirjoitusta siitä kuka meillä milloinkin kävi joten todellisuudessa meillä oli vielä enemmän säpinää kuin mitä tästä voisi päätellä.
Tämä antaa kuitenkin vähän osviittaa siitä mitä elämämme tuolloin oli. Nautimme siitä kuitenkin suunnattomasti, emme kokeneet sitä aikaa ollenkaan työläänä vaikka todellisuudessahan tuo aika oli hurjan työntäyteistä. Siis ihan ammattinikin puolesta, pentuja oli luovutettava perheille ja ennen sitä niitä oli tietenkin hoidettava, käsiteltävä, opastettava maailmalle lähtöä varten.
Lähes jokaisena päivänä tämän ensimmäisen kuukauden aikana kävi joku tutustumassa Santeriin, sovimme tarkoituksella niin että päivässä käy vain yksi porukka. Emme halunneet että kotimme olisi jokin läpikulkupaikka jossa on koko ajan joku menossa tai tulossa. Otettiin taloon yksi porukka kerrallaan että saatiin sitten samalla elää Santerin aikataulujen mukaan eikä tarvinnut kenenkään kiirehtiä mihinkään.
Tuollainen yhden, korkeintaan kahden, porukan per päivä vastaanottaminen tarkoitti tietenkin sitten sitä että jokapäivä oli jotain. Pentujen katsojia, hakijoita, koirien astutuksessa käyttäjiä jne. Mutta se oli silloin ihan normaalia, emmekä edes tajunneet että meillä oli paljon tekemistä koko ajan.
TOUKOKUU 1994:
Isin ensimmäinen isyysloman päivä oli 2.5.1994. Minä, äitinsä siis, tein töitä siinä Santerin hoidon ohella, onneksi työt olivat kotona joten ei tarvinnut lähteä koskaan kauas eikä ikinä häiritä vauvan omaa rytmiä.
Ensimmäiseen kokoukseensa Santeri pääsi Tampereelle 12.5. Oli Tiibetinspanieli yhdistyksen tilinpäätöskokous ja koska minä oli ollut hallituksessa edellisellä tilikaudella, halusin tietenkin olla paikalla ja tietty näyttää perheemme Pikku Prinssiä kaikille ystäville.
Kokousmatkakin sujui hienosti, ensimmäinen ruokailuetappi oli jo Korpilahdella mutta onneksi meillä ei tarvita mitään erityisvarusteluja ruokailun hoitoon, maitoa tulee omasta takaa.
Kokouspaikan kattovalot olivat kovin kiinnostavat ja niinpä vauva oli ihan hiljaa aikuisten puhuessa asioista.
13.5. kävimme neuvolassa näyttämässä hyvää kehitystä.Neuvolakortissa lukee :"Hyvin kasvaa. Hengitys vaivatonta. Normaali jäntevyys. Iho vielä keltainen. Silmät rähmivät, puhdistus vedellä". Painoa oli 3725 gr ja pituutta 50,5 cm. (Syntymäpaino oli 3100 gr ja pituus 47,5 cm.)
Meillä kävi ystäväperhe ja serkutkin illemmalla.
21.5. maassa oli lunta ! Onneksi tämä oli viimeinen yritys talvelle tulla takaisin, kevään eteneminen sai jatkua rauhassa.
23.5. Kuukausi sitten me saimme tämän ihanan vauvamme. Kauhean nopeasti aika on mennyt ja hurjan nopeasti olemme oppineet tunnistamaan lapsemme tarpeiden aiheuttamat äännähdykset. Me tiedämme jo etukäteen että sideharsovaippaan on tulossa nyt kakka ja me tiedämme mikä änähdyksensä tarkoittaa sitä että hän haluaa vaihtaa asentoa sylissä. Olemme siis oppineet olemaan vanhempina lapsellemme.
27.5. tuli ensimmäinen lapsilisä. Hassua että vanhemmille maksetaan pieni summa kuukaudessa siitä että hoidetaan ja hoivataan omaa, rakasta lasta.
29.5. olimme ensimmäisessä koiranäyttelyssä. Muuten olisi mennyt ihan hyvin mutta vesikoiramme Lena ei oikein tykännyt siitä että tyhmä tuomari asettui seisomaan sen ja Santerin vaunujen väliin. Se ei nähnyt että vaunut ovat turvassa kun tuomari törötti välissä joten se käänsi päänsä hauskasti vinottain voidakseen pitää näköyhteyden Pomonsa vaunuihin. Tietenkin meidän piti olla näyttelyalueella kovin tarkkoina ettei kukaan vain vahingossakaan tullut liian lähelle vaunuja, Lena olisi varmasti syönyt jokaisen vaunujen arvokasta matkustajaa lähestyvän ja siitä olisi tullut ongelmia.
KESÄKUU 1994:
3.6. Santeri ja minä piipahdimme ihan kahdestaan mummin ja papan luona. Isi jäi kotiin hoitamaan hurttalaumaa.
8.6. oli lääkärineuvola. Santeri yritti ihan parhaansa mukaan pissata lääkäritädin päälle mutta naisella oli varmaankin kokemusta poikalapsista ja hän osasi väistää. Lääkärin tutkimusten mukaan kaikki oli kunnossa, pituutta 55,7 cm ja painoa 5115 gr joten "mamman maito" on selvästi tehokasta kasvua ajatellen.
13.6. isi jäi kesälomalle. Hyvä niin sillä minun oli ihan pakko päästä poistattamaan pari pikkiriikkistä luomea. Ne olivat jostain syystä Santerin mielestä niin mahdottoman kiinnostavia että hän rapsutteli niitä koko ajan ollessaan ruokailemassa. Turha niitä luomia on ärsyttää, parempi kun otettiin pois vaan.
16.6. meille tuli yhden kasvattiperheen tytär hoitoavuksi ja hän oli meillä 22.6. saakka. Tyttönen hämmästeli ääneen sitä että meillä ei anneta vauvan yhtään itkeä. Tuo samainen juttu on hämmästyttänyt monia muitakin meillä käyneitä ihmisiä. Me emme käsitä mitä hämmästelyä siinä nyt on, miksi ihmeessä Santerin pitäisi antaa itkeä kun kerran meillä on mahdollisuus hoitaa häntä niin ettei hänen tarvitse itkeä ? Eihän tämänikäinen itke kiukkuaan vaan hänellä on jotain tarvetta jos hän itkee.
HEINÄKUU 1994:
13.7. Viimeinen äitiyslomapäivä oli tänään. Ihan sama, täällä kotosallahan minä näitä hommia teen ja pystyn järjestämään koirien hoidot niin että Santerin aikataulu on täysin noudatettavissa. Hurtat ovat ihan selvästi sitämieltä että Pikki Prinssin hyvinvointi on etusijalla, ne eivät edes hauku vaikka joutuisivat odottamaan sisällepääsyään muutaman minuutin pidempään kuin mihin tottuivat ennen Santerin syntymää.
17.7. olimme koiranäyttelyssä Jämsässä. Jälleen kerran oli oltava tarkkana ettei vesikoiramme Lena käsitä kenenkään ihmisen tai yhdenkään koiran käytöstä väärin, se kun on sitä mieltä että jopa perhonen voi olla vaaraksi Laumamme Johtajalle eikä olisi kovinkaan kiva jos se suojeluvimmoissaan raatelisi jonkun viattoman ohikulkijan.
18.7. meille tuli ystävä-kolleegoita Ruotsista. Kävimme kaupungilla heidän kanssaan 19.7. ja ostimme uuden "puuha-norsun" Santerille. Ruokaillessamme ravintolassa Santeri nukkui tyytyväisenä sylissäni, tarjoilijat katselivat hieman hämillään moista. Ovat varmaan tottuneet siihen että jos ravintolassa on vauva niin vauva on sitten jossain baby-sitterissä. Juu, ei meillä, meillä luotetaan oman perheen läheisyyteen.
Tänään Santeri kääntyi ihan ensimmäisen kerran vatsalleen. Eikä näyttänyt edes olevan mitenkään vaikea temppu. Ruotsalaiset ystävät olivat sitä mieltä että kääntymisen onnistumiseen noin hienosti ensimmäisellä kerralla on vaikuttanut meidän jumppaamisemme. Minähän jumppaan Santerin käsiä, jalkoja ja koko kroppaa vähän väliä pitkin päivää. Ja teen tietenkin vauvahierontaa joskaan en minkään kirjan mukaan vaan ihan omien tuntemusten ohjaamana.
21.7. hoidin yhden kasvattini turkin kuntoon ja Santeri sai perheen äidin itsetekemät haalarit, puseron ja hatun. Aivan ihastuttavan pehmeää kangasta ja kovin hyvän malliset vaatteet. Tuollaisia ei saa kaupasta, uniikkituotteita. Nauroimme että harvalla tämän ikäisellä lapsella on vielä mittatilaustyönä tehtyjä vaatteita. Vain parasta meidän kullalle !
23.7. ajelimme kummivanhempieni luokse esittelemään Santeria. Siinä paikassa ja niissä ihmisissä on jotain taikaa...muistan itse lapsuudestani kuinka siellä oli aina niin tavattoman rentoa ja kiireetöntä, vaikka onkin maalaistalo. Santeri aisti tuon saman ja hän oli tavattoman tyytyväinen koko vierailumme ajan.
Piipahdimme myös mummolassani joka nyt on siis Santerin mummon ja papan kesäpaikka kun omat isovanhempani ovat jo edesmenneitä. Samalla kävimme tervehtimässä Niemelän Kallea joka opasti minua aikoinaan hevosten kanssa puuhastelussa. Kalle oli kovin viehättynyt Santerista ja meillä oli todella ihana päivä.
24.7. olin Match Show tuomarina. Onneksi ajoitus sielläoloon meni nappiin ja isi pärjäsi hienosti Santerin kanssa kotona.
25.7. oli hämmennystä herättävä päivä. Edellisyönä Santeri nukkui neljän tunnin unia mikä on tähänastinen pituusennätys unissa. Tähän saakkahan hän on ruokaillut reilun kahden tunnin välein. Minulla oli aamulla aika outo olo sillä enhän minä ole tottunut ruhtinaallisiin neljän tunnin uniin vaan olen tottunut jo pätkäunosiin.
26.7. kävimme kaupungilla ja samalla reissulla kävin näyttämässä yhdelle tipsun omistajalle kuinka hän saa koiransa seisomaan näyttelyssä pöydällä. Mummon ja papankin luona piipahdettiin. Kotona oli tietenkin koiravahti, Kirsii. Hänellä oli seuranaan ystävänsä Mira.
27.7. oli neuvolakäynti. Meinasimme ihan myöhästyä koska nukuimme aamulla hieman liian pitkään. Neuvolassa merkittiin neuvolakorttiin "reippasti kasvaa. Kehitys normaalia. Iho siisti. Nauraa ääneen" Pituutta oli 60,8 cm ja painoa 7,2 kiloa. Santerille annettiin hinkuyskä, kurkkumätä, jäykkäkouristusrokote eli DiPeTe. Rokotus aiheutti ihan vähän itkua mutta illemmalla taisi olla hieman lämpöäkin. Onneksi kuumesuppo helpotti oloa nopeasti, minuun niin sattuu jos rakkaallani on huono olo.
28.7. Santeri oli selvästi väsynyt edellisenä päivänä saamastaan rokotuksesta mutta onneksi olonsa parani päivän mittaan ja saimme hymyjä ihan roppakaupalla. Oli tosi kamalan kuuma päivä, +31 astetta ulkosalla. Niinpä vietimme suurimman osan päivästä sisällä vähän viileämmässä. Jännä juttu kuinka tasaisesti Santeri nukkuu kun saa levätä meistä vanhemmistaan jommankumman rintakehän päällä kun me makaamme selällämme. Hän on kuin pieni apinanpoikanen, kädet levällään kylkiemme päällä, poski vasten rintakeää.
Kylpeminen on näin kuumina päivinä tosi hyvä juttu. Santeri polskii ammeessaan niin että ei paremmasta väliä. Sitten kylvyn jälkeen hän juo janoonsa tisumaitoa ja hetken seurusteltuaan ottaa pienet tirstat.
29.7. Edelleen kuuma sää ja ilma enteili ukkosta jo aamusta saakka. Ensimmäisen kylvyn jälkeen alkoikin ukkostaa ihan kunnolla mutta Santeria ei yhtään huolestuttanut se kamala rytinä ja ryske, hän leikki kanssamme tyytyväisenä.
Eihän tämänikäinen tietenkään vielä itse osaa leikkiä, meillä vaan sanotaan hänen kanssaan puuhastelua leikkimiseksi. Santeri nauttii suunnattomasti kun häntä pöyritellään ja "vellotaan" ja naurunsa raikaa niin että talo pullistelee. Se nauru on niin tarttuvaa ettei sitä voi kuunnella naama peruslukemilla. Loruilen Santerille kaikenlaista, omia keksittyjä riimittelyjä ja toisten kirjoituksia. Santeri tykkää kovasti kun hän kuulee runoja, loppusoinnut ovat selvästi tämän ihmisentaimen mieleen.
Nyt sitten tätä vauhdikasta pikkumiestä ei enää mikään estä kääntymästä vatsalleen juuri sillä sekunnilla kun hän päättää kääntyä. Ja jos alusta on hankalan pehmeä ja kääntyminen ei heti onnistu niin sen turhautumisen kyllä kuulee jokainen. Santerilla ei ole kärsivällisyyttä vaan hän suorastaan hermostuu jos asia jonka hän osaa, ei onnistu ihan heti. Tainnut poika tulla äitiinsä...
30.7. lähdin Santerin kanssa kahdestaan käymään mummon ja papan kesäpaikassa. Oman, ennen Santerin syntymää joukostamme poistuneen, isoisäni avovaimo Vieno oli siellä myös. Santeria nauratti aivan hurjasti kun pappa makoili puutarhakeinussa ja "lennätti" Santeria käsiensä varassa yläpuolellaan. Matkat sujuivat hienosti eikä Santeria itkettänyt vaikka kotimatkalla heräsikin unestaan. Vasta hieman ennen kotipihaan kääntymistä Santeri ilmoitti pienellä itkulla että olisi aika jo ruokkiakkin lasta eikä vaan ajella pitkin kyliä. Tänään emme kylpeneet kun reissu maalle oli sen verran uuvuttava että jopa kesken ruokailujen Santeri torkahteli.
31.7. Santerin eno tuli mopollaan käymään. Oikeastaan Timo tuli auttamaan minua sillä ylihuomenna meiltä lähtee kolme koiraa Ruotsiin toisille kasvattajille ja olihan ne laitettava hienoon kuntoon. Illemmalla Sanna kävi astuttamassa ihanan pienen Letti-koiransa meidän Bobolla.
ELOKUU 1994:
1.8. koko päivä meni ihan hassusti. Santeri halusi rintaa puolentoista tunnin välein joten minulla oli tänään sellainen "meijeröinti-päivä". Tuntui kuin en olisi muuta tehnytkään kuin maannut selälläni imettämässä Santeria. Iltakylvynkään jälkeen ei vielä meinannut kunnon unia tulla mutta sitten kun Santeri nukahti niin hän nukkuikin neljä tuntia putkeen.
2.8. Isi siivosi aamulla talon kun minä huolehdin Santerin hoidosta sillä Cecilia ja Glenn tulivat hakemaan ne Ruotsiin lähtijät päivällä.
Uniajat olivat ihan omituiset koko päivän. Onneksi meidän ei tarvitse miettiä mitään toisten ihmisten antamia aikatauluja vaan saamme hoitaa Santeria juuri sen aikataulun mukaisesti minkä hän kunakin päivänä meille antaa.
3.8. Santeri keskusteli ensimmäisen kerran elottomalle esineelle tänään. Penturuoka pussi oli jostain syystä jäänyt takan reunalle ja sille Santeri selitti asioita puolisen tuntia. Oli minulla siinä olemista kun en tietenkään voinut ottaa kantaa tuohon "henkevään keskusteluun". Se pussi kuuli "Kiiii" ja "Haauuuu" ja vaikka jos mitä mielenkiintoista. Lattialla Santerin alla ollut alunen oli ihan märkä kuolasta kun tuo juttutuokio lopulta päättyi. Tämä oli pisin aika jonka Santeri on viettänyt lattialla ilman aikuisen sylittelyä.
4.8. Olen onnistunut jotenkin telomaan oikean lonkkani. Sitä juilii aina kun liikautan jalkaani. Pakko oli käydä näyttämässä sitä lääkärille. Eihän siitä mitään vikaa löytynyt, venähdys vain. Sairauslomaa viikko. Just joo, kuinka ihmeessä se sairausloma tässä nyt mitään auttaa kun enhän minä voi maata paikoillani viikkoa.
6.8. täytin pyöreät 30 vuotta. Kamalaa, näin vanha ja vauvan äiti ! No ei vais, minähän en ole ollenkaan vanha vaan vasta nippanappa täysi-ikäinen. Santerin serkut kävivät vanhempiensa kanssa ja Katariina oli niin tavattoman "säälittävä" kun hän nieleskeli nähdessään Santerin ruokailevan rintamaidolla. Katariina on ihan vähän aikaa sitten vasta lopettanut rintaruokailun joten ilmeisesti tuo serkkupojan ruokailu toi hyviä muistoja mieleensä. Katariina oli kovin varovainen tutustuessaan serkkuunsa ja vasta kun veljensä Matti oli pitkään houkutellut rohkaistui Katariina laulamaan Santerille vähän.
8.8. Sain kivan puhelun. Hieman hitaasti nämä asiat joskus tulevat tiedotetuiksi...Jaana soitti ja kertoi että heille syntyi juhannuksena poikavauva.
Jero syntyi kolme viikkoa yliaikaisena joten jos poikamme olisivat syntyneet niinä päivinä kuin mitä heidän laskettu aikansa oli, olisi Jero vain pari viikkoa Santeria nuorempi. Nyt on sitten hauskasti niin että Jero on ikäisekseen kookas vauva ja Santeri taas ikäisekseen pieni. Olen hieman hämilläni sillä Jero nukkuu 10 tuntia yössä ilman väliheräämisiä tai muutakaan. No, kukin vauva on omanlaisensa ja meillä nyt sitten on tälläinen pikkuisia pätkiä nukkuva vauveli.
9.8. Anne kävi pyöreän vauvamasunsa kanssa meillä. Santeri oli jotenkin jännän kiinnostunut Annen masusta, väkisinkin tuli mieleen että hän oli ihan kuin olisi tiennyt että masussa on vauva. Santeri jutteli Annen masulle ja meitä huvitti, näytti ihan kuin Santeri olisi pyytänyt Annen vauvaa tulemaan ulos piilosta.
11.8. meillä oli kaivonpohjan ruoppausta. Onneksi olimme ymmärtäneet ottaa vettä talteen joten Santeri sai kylpeä kaivon sekaantumisesta huolimatta.
Ja sitten olikin täysin hurja yö: Santeri nukkui melkein kuusi tuntia yhteen putkeen, aivan hurjaa !
13.8. Eipä tullut tavaksi nukkua kuutta tuntia kerrallaan, palasimme normaaliin kahden tunnin unijaksoon jo seuraavana yönä. Meillä kävi perhe astuttamassa koiraansa ja heidän 9 kuukautta Santeria vanhempi poikansa oli tavattoman rauhallinen koko vierailun ajan. Santeri riekkui hereillä koko ajan ja oli valmis seurustelemaan. Hän ei yksinkertaisesti malta nukkua päivällä ollenkaan jos meillä on vähänkään jotain erilaista kuin tavallisina päivinä.
15.8. Santeri uneksi yöllä. Hän aloitti unissaan huitomisen melkein 15 minuuttia ennen heräämistään ja vasta kun kätensä osui omiin kasvoihinsa hän heräsi liikunnallisesta unestaan ruokailemaan. En herättänyt häntä vaikka hän heiluikin paljon sillä ilmeensä oli rauhallinen. En usko että hän näki mitään pahoja unia, kai sellaisenkin näkisi oman lapsensa ilmeistä.
16.8. poimimme yhdessä vadelmia. Tai no minä poimin ja Santeri seurusteli isänsä kanssa lähelläni. Meillä kun on tämä oman perheen yhdessäolo niin tärkeä juttu että kaikki mitä vaan voidaan tehdään yhdessä. Ihan kuin olisimme jotenkin läheisriippuvaisia tai jotain. Ei nyt sentäs, mutta kyllä läheisyys ja yhdessäolo tuntuu hyvältä ja rentouttaa meitä kaikkia. Kyllä me tarvittaessa pärjäämme niinkin että vain toinen meistä aikuisista on Santerin kanssa ja toinen on jossain muualla. Mutta se ei vaan ole niin kivaa kuin mitä on kun ollaan kolmestaan yhdessä.
17.8. kävimme mummin ja papan luona. Santeri nukkui koko automatkan ja heräsi vasta ihan mummolan pihassa. Vierailu meni ihan pipariksi kun pappa otti Santerin syliinsä ennenkuin Santeri oli kerennyt kunnolla heräämään. Santeri ei ollut ollenkaan hyväntuulinen ja rento vaan häntä selvästi harmitti liian nopeasti tapahtunut lopullinen herääminen. Onneksi kotona saatiin taas lapsonen tyytyväiseksi oloonsa. Päätimme että jatkossa sitten ei koskaan saa päästä käymään niin että joku ottaa Santerin syliinsä ennenkuin hän on selvästi huomannut missä on ja keitä on lähellään. Santeri on selvästi kovin tarkka tälläisissä asioissa.
18.8. Nyt on myönnettävä että nämä kahden tunnin välein tapahtuvat ruokailut, yötä päivää, ovat tehneet minusta ihan zombien. Tuntuu että olen koko ajan jotenkin sumun sisällä. Mutta en valita, tämä on nyt vain niitä juttuja jotka on jaksettava viedä kunnialla läpi. Kyseessä on kuitenkin meidän lapsemme hyvinvointi ja tyytyväisyys, aikuisen ihmisen on yksinkertaisesti laitettava oma mukavuudenhalunsa sivuun kun on lapsen parhaasta kyse. Kävin Santerin kanssa naapurissa, Tuulimäessä. Siellä Santeri oli kovin tyytyväinen Suvin sylissä ja naureskeli vitivalkoiselle pehmonallelle. Jännää, eikös tämänikäisten pitäisi olla kovin kiinnostuneita vain värikkäistä asioista ?
21.8. Isi kävi Pöpö vesikoiramme kanssa keräämässä sorsanmetsästyksestä tulleita haavakoita. Santeri on nukkunut kahtena peräkkäisenä yönä yhteen unijaksoon kuusi tuntia. Olisikohan tämä nyt sitten jatkossa näin ettei enää tulisi nälkä kahden tunnin välein ?
Kuulimme kamalan uutisen, jossain täällä Suomessa ihan oli koira juuri vastikään raadellut perheensä 2 viikkoa vanhan vauvan kuoliaaksi. En käsitä kuinka on mahdollista että tuollainen tapahtuu niin ettei vauvan äiti tai isä kuule mitään...en kyllä edes käsitä kuinka on mahdollista että vauva on koiran kanssa ilman aikuisen valvontaa. Meillä on melkoisen monta koiraa eikä niitä pidetä koskaan niin että olisivat valvomatta Santerin seurassa. Toisaalta eihän Santerikaan ole koskaan yksin, silloin kun nukkui ulkona päiväuniaan niin silloinkin jompikumpi meistä piti koko ajan näköyhteyden vaunuihin.
23.8. Ei meillä sitten vieläkään nukuta yli kolmea tuntia kerrallaan. Toisaalta samahan se on koska meillä nukutaan ja koska seurustellaan, eletään nyt Santerin tarpeiden mukaan. Ei tätä ihankaan varmasti montaa vuotta jatku ja meillä on mahdollisuus ottaa päivällä torkkuja kun Santeri nukkuu vieressä.
24.8. oli neuvolassa käynti. Santeri antoi ihan selvästi ymmärtää siinä neuvolan hoitopöydällä ollessaan että hänellä on pisuhätä, piti sellaista jännää ääntä jonka olen oppinut jo tunnistamaan pisutarpeeksi. En kuitenkaan kehdannut sanoa että poikaani pissattaa kun ajattelin että paikalla oleva opiskelija pitää minua ihan hulluna, kuinka nyt noin nuori lapsi osaisi kertoa pissatarpeestaan. Pisuhan sieltä sitten kuitenkin tuli ja se ääntely loppui siihen. Olisi pitänyt sittenkin pissattaa Santeri.
Santeri sai taas rokotuksen ja sitten otti rintaa, maitoa vaan tuli sen verran runsaasti että sitä oli ihan kaikkialla tuon imetyksen päätteeksi. Taidan olla kunnon lehmä kun jopa väärään aikaan suoritettu imetys teettää tuollaiset määrät maitoa !
Soitimme illalla mummolle ja annoimme hänen kuunnella hurjaa höhötystä jonka Santeri tekee kun osaan oikealla tavalla "namnamitella" masunsa luona.
25.8. Anne sai tyttövauvan. Onneksi vauva ei tullut ulos silloin aikaisemmin kun Santeri tapasi Annen ison masunsa kera, nyt vauva voi hyvin ja hänestä tulee varmasti Santerille leikkiseuraa sitten tulevina vuosina koska asuvat niin lähellä meitä.
27.8. lähdimme viemään Tilda-koiraa omaan kotiinsa Espooseen kun kerran koirillekkin saatiin kotiin hoitaja. Normaalistihan me emme vie koiria mihinkään vaan perheet saavat hakea ne itse mutta nyt teimme tuollaisen poikkeuksen sääntöihin saadaksemme samalla hyvän syyn käydä Santerin haltijakummien luona. Lena vesikoira oli mukana ja kun imetin Santeria tulomatkalla jonkin huoltoaseman pihassa vahti Lena autossa tarkasti jokaista automme ohi kulkijaa. Ihan kuin minä nyt en pystyisi pitämään puoliamme jos sinne joku yrittäisi tulla !
28.8. Olin aamusta alkaen ja ihan koko päivän hurjan tympääntynyt. Tuntui että kaikki mitä teen on turhaa ja teen kaiken jotenkin huonosti. Onneksi oloni korjaantui iltaa kohden ja lauleskelin taas omana itsenäni iltalauluamme Santerille, sävel on "Koska meitä käsketään" ja sanat menevät näin:
"Nukku-Matti odottaa, unia hällä on kassissaan. Unista parhaat sulle antaa, kaikki ne Santerin eteen kantaa, nuku nuku Santeri, pikkiriikki pantteri"
ja sitten vielä höpötellään satunnaisessa järjestyksessä "Santeriini Söpöliini, Hermeliini Höpöliini, Murmeliini Muruliini, Santeri Salamanteri, Pikkiriikki Pantteri". Koska värit ovat tärkeitä, laitetaan uniin värit sanomalla "sievää sinistä, kaunista keltasta, pirteetä punaista, oivaa oranssia, villiä vihreetä, reipasta ruskeeta, himppunen harmaata, murunen mustaa ja viipale valkosta." Juu, ihan omalla murteella eikä lainkaan kirjakielellä. Hyvin tuntuu värit tarttuvan uniin näinkin.
Kaikki jo valmiiksi olevat suomalaiset kansanlaulut ovat Santerin mieleen, hän kuuntelee mielellään kun laulan (ja ihan varmasti väärin ja nuotin vierestä !)
"Nälkämaan laulua" ja muita vastaavia. Santeri ei siis voi olla musikaalinen, minun laulustani kun ei kukaan jolla on vähänkään sävelkorvaa, voi nauttia. Hyvä näin, mitäs se kenellekkään kuuluu mistä kukakin nauttii, jos se on epävireinen laulu joka tekee vauvan onnelliseksi niin epävireistä laulua on hänen saatava kuunnella.
2.9. kävimme kontrollikäynnillä sairaalassa. Muuten meni hyvin mutta Santeri pettyi ihan selvästi kun ei päässytkään kylpyyn vaikka hänet riisuttiin alasti. On raasu sellainen pieni pesukarhu että kylpee kotona useita kertoja päivässä ellei ole jostain syystä liian väsyneen oloinen.
Painoa oli 8170 g ja pituutta 64,8 senttiä.
3.9. On se vaan hyvä että meillä on tuollaisia Santerin hyvinvoinnista kiinnostuneita koiria kuin tuo Lena ! Iskä taaperteli Santerin kanssa ulkosalla kun etsivät piiloutunutta Nukku-Mattia (Santeri oli tietenkin isänsä sylissä rintarepussa) ja sillä reissulla se uni kyllä löytyi mutta toinen Santerin hahtuvavillalapasista katosi. Lena lähti etsimään sitä pyynnöstä ja toi sen todella nopeasti ja lyhyen etsinnän jälkeen meille. Kiva, noita kun ei ole ostettu vaan ne on mummo kutonut. Ei ole siis varakappaleita saatavilla ellei mummo sitten tee uusia.
6.9. Ensimmäinen hammas löytyy suusta, alaykkönen vasemmalla. Ihan selvästi se tuntuu jo rintaa imiessäkin, voi kunpa Santeri osaisi olla iskemättä tuota uutta ja terävää hammastaan rintaani sitten kun se on paremmin esillä.
Eija haki eilen Vilin Ranille kaverikoiraksi. Oskukin oli tietenkin mukana.
7.9 Pappa piipahti aamulla, toi oman pellon porkkanoita jotta voin tehdä niistä Santerille herkkuruokaa. Toi samalla Santerille oman potan, ei tässä kauaa mene kun sen käyttöä aletaan opettelemaan. Koristelin Santerin uuden potan kirkkaanvärisillä numeroilla ja kirjaimilla. Ne ovat tuollaisia tarroja joita tuli viime vuonna ostetun kännykän mukana. Aika tyylikäs ja uniikki potta siitä tulikin !
Päivi kävi perheineen meillä illalla. Toivat aivan ihastuttavan potkupuvun. Santeri ei malttanut nukkua ollenkaan kun Pauliina ja Anniina olivat niin kovin kiinnostavia, sen verran herrasmies hän on ettei nuorten naisten seurassa ala torkkumaan vaikka kuinka olisi unten aika.
Anne soitti illalla ja kertoi että heidän alle 2 viikkoinen tyttönsä ruokailee vain neljän tunnin välein. Olen kohta katkera kun ei meillä vaan noin pitkiä taukoja pidetä. No en ole katkera en, ihmettelen vaan että miten kummassa Santeri pystyykin ruokailemaan niin tiheästi.
Nyt Santeri sitten nykäisee itsensä seisoma-asentoon jos häntä pidetään käsistä kiinni kun on autettu istumaan. Hyvänen aika, eihän noilla kintuilla vielä voi oikeasti seistä, mikä kiire tällä vauvalla on moista asentoakaan edes yrittämään ?
11.9. mummi ja Timo-eno kävivät. Ja nyt sitten Santerilla on toinenkin alaetuhammas puhjenneena. Saas nähdä suostuuko hän helpottamaan hampaiden puhkeamisen aiheuttamaa kutinaa tuolla uudella purulelullaan jonka sai mummilta.
13.9. Ne uudet hampaat ovat aiheuttaneet koko yön ajan ongelmia, ne haluavat pureskella Santerin alahuulta. Hän kääntää huulensa hampaiden päälle ja sitten on harmistuneen näköinen kun ne hampaat tuntuvat ikäviltä. Voi pientä.
17.9. meillä kävi vesikoira astutettavana. Heti kun se oli isäntänsä kanssa lähtenyt, alkoi Rastas synnyttämään. Santeri seuraili koko ajan tapahtumaa, minä en käsitä kuinka kummassa hän pärjää niin vähäisellä unella, eihän hän nuku koskaan jos meillä on vieraita tai jos talossa tapahtuu jotain vähänkään tavallisuudesta poikkeavaa. Toisaalta taas, niin kauan kuin hän kasvaa ja kehittyy, on tyytyväinen oloonsa niin sama kai se on kuinka paljon hän nukkuu koska nukkuessaan hän nukkuu todella sikeästi ja on levänneen tuntuinen kun herää. Ihmettelen vaan niitä vauvoja jotka nukkuvat melkein koko ajan eivätkä ole näin kiinnostuneita maailmasta kuin mitä Santeri on.
20.9. Santeri nukkui ulkona vaunuissaan kahden tunnin päiväunet, uusi ennätyksensä siis tuossa päiväunien pituudessa.
"Nuotan veto"-leikki on ihan suosikki, samaten se kun joku piirtää jotain lyijykynällä ja sitten pyyhkii tulosta pyyhekumilla. Se naurattaa Santeria ihan hurjasti joten meillä sitten piirretään ja pyyhitään.
21.9. Jouduin soittamaan neuvolaan että emme millään ennätä sovittuun aikaan kun meillä on rytmi vähän taas erilainen kuin mitä oli aikaa varatessa. Yllättäen sitten kuitenkin Santeri heräsi niin että pääsimme neuvolaan vaikkakin hieman sen jälkeen kuin mitä alkujaan piti siellä olla. Paikalla oli oman neuvolantätimme sijainen ja Santeri oli kovin vieraskorea; hän suostui olemaan hoitopöydällä tutkittavana, oman neuvolantätimme kanssa hän ei suostu olemaan vauvana hoitotasolla vaan hänet on tutkittava toisilla keinoilla.
Sain luvan alkaa antamaan keitettyä naudanjauhelihaakin, minusta kun tuntuu että nuo soseet ja mössöt joita teen ja Santerille annan rintamaitoni lisäksi eivät ihan riitä. Rokotus sattui ihan vaan vähän.
Säynätsalon pappa oli meillä kotona odottamassa meitä ja hänelläkin oli tuomisinaan pureskelulelu. Tämä on sellainen jota viilennetään jääkaapissa ja sitten vauvan pitäisi olla kovin tyytyväinen laittaessaan sen suuhunsa. Saapas nähdä nyt kuinka käy.
Annoin ihan varmuuden vuoksi ja etukäteen supon Santerille, en halua että rokotuksesta tulee ikävä olo ja sitten menee koko yö piloille moisen takia.
Aliisa soitti ja kertoi että Saku-pojallaan, joka on 3 kuukautta Santeria vanhempi, on nyt yksi hammas suussa. Jännä kuinka nämäkin asiat menevät ihan lapsikohtaisesti, ei näitä voi verrata keskenään ollenkaan.
23.9. Viisi kuukautta kasassa ! Se eilen illalla antamani suppo teki tehtävänsä eikä Santerilla ollut minkäänmoisia ongelmia yöllä eikä tänään koko päivänä. Ihan sellaista normaalia parin tunnin välein tapahtuvaa ruokailua, seurustelua, pieniä unia ja tietenkin viisikuukautiskuvaus.
26.9. Keksimme taas uuden tavan saada Santeri nauramaan. Isi seisoo selkä meihin päin ja minä vien Santerin siten että hän ikäänkuin kurkistaa isänsä olkapään yli. Heti kun isi kääntää kasvonsa niin Santeri alkaa nauramaan aivan hervottomasti. Ihana nauru, se tarttuu ja tuo hyvän mielen.
Kävin illalla viemässä Sannalle neljä koiruutta, Kristiina oli seuranani ja isi hoiti Santeria kotona.
27.9 Voi kuinka onnellinen Santeri olikaan kun yöllä sitten heräsi löytääkseen minut ja rintani ! Vaikkei hänellä ollutkaan ollut mitään vaikeuksia pärjätä iltaa isänsä kanssa niin tokihan aidon luomumaidon tulo on parasta mitä olla voi.
Koirista on moneksi, se on aina tiedetty ja tunnustettu. Mutta enpäs osannutkaan etukäteen edes kuvitella kuinka paljon koira voi vauvaa naurattaa ! Rastas on Santerin lempikoira, jo se että Rastas kävelee ohitse saa Santerin nauramaan. En käsitä miksi juuri Rastas on noussut suurimmaksi suosikiksi, onhan noita värikkäämpiäkin yksilöitä ja paljon enemmän pelleileviäkin tässä huushollissamme. Ilmeisesti Rastaalla on "se jokin" joka toisilta koiriltamme puuttuu.
29.9. Olipas viime yönä yksi tosi hauska herääminen: Santeri nipisteli minua käsivarresta ja kun avasin silmäni niin hän hymyili kuin pieni aurinko konsanaan. En tiedä yhtään kauanko hän oli ollut hereillä mutta pienen juttelutuokion jälkeen hän nukahti uudestaan pitäen isäänsä sormesta kiinni.
30.9. Kiinteän ruoan saaminen Santerin suuhun on nykyään taidetta, hän haluaa ihan itse ottaa lusikasta kiinni. Olen yrittänyt tarjota hänelle toista lusikkaa voidakseni laittaa toisella ruokaa suuhunsa mutta hän ei mene halpaan vaan haluaa nimenomaan sen lusikan jossa on ruokaa, omaan käteensä.
LOKAKUU 1994:
4.10. Ilmeisesti yläikeneeseen on nyt tulossa hampaita, Santeri on jotenkin omituisen kärsimättömän oloinen. Yöllä hän ei edes kunnolla herää kun on tisulla mutta varmaa on että jos ei saisi rintaa niin sitten heräisi eikä taatusti nukahtaisi uudestaan. Tätä tämä on, tutiton elämä. Parempi kuitenkin näin, ei meillä olisi mitään mahdollisuuksia pitää huolta tutin puhtaana pysymisestä kun on noita koiriakin, tuskin Santeri osaisi sitä tutia laittaa pöydälle talteen käyttöjen välillä joten se olisi kuitenkin lattialla enkä sitten voisi tietenkään antaa hänen laittaa sitä uudestaan suuhunsa.
Kirjoitin oikein ylös Santerin ruokailut tältä päivältä; kahdesti hän söi perunaporkkanajauheliha-muussia, minun maitoani oli tietenkin seassa koska muutenhan Santeri ei syö ruokaa. Kaksi banaania meni, ne sentäs menevät ilman minun maitoanikin ja rintaa hän tietenkin on syönyt vähän väliä. Ei luulisi että on nälkäinen vaikka tänään olisikin halunnut "maistaa" koiranpentua jota näytin kädessäni hänelle.
Tämä jo kaksi viikkoa jatkunut päristelynsä on nyt sitten saanut uuden käänteen, päristelyn jälkeen hän sanoo "aliii" ja sitten halataan toisiamme.
Santeri vaihtaa paikaa mönkimällä, mieluiten kyllä käyttää edelleenkin minua tai isäänsä avukseen kun tahtoo siirtyä jonnekkin. Eikä tykkää vieläkään olla lattialla yksinään, siellä on aina oltava jommankumman meistä seuranaan.
5.10. Santeri teki kunnon PR työtä. Meiltä lähti yksi pentu omaan kotiinsa ja Santeri silitti pentua todella kauniisti ja hellästi perheen ollessa meillä. Perhe ihastui tietenkin pentuunsa ja myös Santeriin, tätä viimeksi mainittua en antaisi mukaansa vaikka mitä maksaisivat ! Saivat siis tyytyä ottamaan sen pennun.
Hieman Santeria kyllä harmitti kun pentu oli enemmän perhettä kiinnostava sitten kuitenkin kuin mitä hän oli. Onneksi Santeri, vieraskorea kun on, malttoi olla nätisti siihen saakka kunnes perhe lähti pentunsa kanssa omaa kotiaan kohti. Illalla sitten hellyyskiintiö kurottiin umpeen eikä varmasti päässyt vauveli yöunille miettien että hän ei olisi meidän keskipisteemme vaikka joskus joudummekin kiinnittämään toisiinkin ihmisiin hieman huomiota.
7.10. lähdimme oman perheen voimin hoitamaan asioita, mm. äänestämään EU:hun liittymisestä. Kirsi oli tietenkin koiravahtina.
Kävimme mummin ja papan luona ja siellä Santeri pääsi ensimmäisen kerran saunomaan. Lauteilla olimme ihan vähän aikaa sillä emme tietenkään halua että murusellamme olisi ikävä kokemus ensimmäisestä saunomisestaan. Santeri ei ollut kovinkaan tyytyväinen saunan jälkeiseen oloonsa, ei vaikka sai toki kylpeä ammeessa löylyhuoneen jälkeen. Vasta kun isi tuli saunasta ja tarjosi mehua sai pieni härkämme rauhan oloonsa. No, pappa sanoikin että se hoitaa parhaiten joka on vauvalomalla. Niinpä, tuntui vaan hieman turhauttavalta että minun oma maitoni ei riittänyt lepyttämään saunareissulla hirmustunutta vauvaa.
8.10. Iskä antoi aamupalan Santerille ja sen jälkeen Santeri tuli vielä viereeni nukkumaan. Testasimme sitten päivällä mummin tekemää unipussukkaa ihan käytännössä; rintaruokinnan jälkeen puin Santerin varovasti ja kiepsautin kainalostani pussukkaan nukkumaan ja pussukka sisältöineen päivineen nostettiin sitten varovasti vaunuihin. Unta riitti toki vain tunnin verran, tänään oli seurustelupäivä ja koko päivän meillä olikin kaikenlaista puheltavaa.
10.10. Luin jostain että kylpeminen rauhottaa ja rentouttaa vauvaa. Jahas, miksei meillä vaan mennä tuon tiedon mukaan. Kylvyssä Santeri on oikeastaan kaksin käsin pideltävä sillä hän haluaa kääntyä sielläkin vatsalleen. Kylvyn jälkeen hän on aina kovin vauhdikas ja touhukas. Ihan pienenä hän nukahti ehkä hieman helpommin heti kylvyn jälkeen kuin mitä muuten mutta nykyään tuollaista ei ole havaittavissa.
13.10. Kyllä aikuinen ihminen osaa sitten olla tyhmä ! Olemme koko ajan ihmetelleet että miksi välillä Santeri on kovin iloinen ja onnellinen kun mummi tai pappa on lähellä ja välillä sitten taas on kuin pelkäisi heitä. Tänään tajusin että silloin kun jollakulla on tuplateho-silmälasit päässään niin Santeri vieroksuu, ei koskaan silloin kun on tavalliset "pitkänmatkan lasit" tai ei laseja lainkaan. Ilmeisesti sitten pienen ihmisen silmät huomaavat jonkin vääristymän aikuisen silmissä jos tällä on tuplalasit päässään, minä en kunnolla huomaa mitään vääristymiä mutta minähän olenkin tyhmä aikuinen jonka hoksottimien toimintaa on lamattu tällä ns. elämänkokemuksella.
Santeri ei enää tyydy kääntyilemaan vatsalleen-selälleen-vatsalleen vaan nyt hän tekee "harppia". Peppu keskipisteenä hän pyörittää itseään ilmansuunnasta toiseen ja nauttii kovasti tästä keinosta nähdä jokasuuntaan vuorotellen.
16.10. Tänään Santeri on ollut jännä, hän ei ole halunnut ottaa rintaa ennen iltapäivää. Kamala että rintani ovatkin täynnä, onneksi maitoa voi laittaa pakkaseen myöhempää käyttöä varten joten en ihan räjähdä vaikkei Santeri rintojani tyhjentäisikään kovin säännöllisesti.
17.10. Santeri opettelee puhaltamaan. Hieman kostea se puhallus kyllä on mutta yritys on sen verran kova että eiköhän tuo taito kohta ole hallinnassa.
Santeri melkein konttaa, ei ihan vielä muista missä järjestyksessä käsiä ja jalkoja olisi siirreltävä jotta pääsisi kunnolla vauhtiin.
19.10. Kyllä maailma on paha paikka ! Kuulin tänään television uutisista että Norjassa 6 vuotiaat pojat olivat tappaneet 5 vuotiaan tytön ! Kuinka ihmeessä voin pitää huolen että minun rakastani ei kukaan koskaan satuta pahasti ?!
Nyt olen ihan huolesta solmussa ja kaikenlisäksi Santeri on alkanut testaamaan niitä hampaitaan rintaani. Se sattuu mutta toistaiseksi yritän kestää.
20.10. Tarjosin Santerille tuttipullosta omaa maitoani ja hän yllättäen jopa suostui sen juomaankin.
Soitin "Tissiliigan" vetäjälle tästä meidän omituisesta tisuttelijastamme ja hän sanoi että äidin maito on todella hyväksi lapsen aivojen kehitykselle ja että rintamaitovauvat syövätkin muutaman tunnin välein. Selvä, minä sitten jatkan tätä rumbaa, olen lihava ja väsynyt maidontuottaja koska se kerran on pojalleni hyväksi.
Santeri puraisi minua nännistä niin että siitä tuli vähän verta. Voi ei, kuinka ihmeessä tämä ongelma saadaan pois ? Minä ihan oikeasti haluaisin imettää mutta eihän siitä mitään tule jos Santeri puree.
21.10. Nyt minä sitten tein sen, minä kiljaisin kun Santeri puraisi minua. Tiedän että minun olisi pitänyt varmaan olla kiljumatta mutta kun minuun sattui ihan oikeasti. Santeri irrotti otteensa nännistä, katsoi minua ja otti sitten kovin varovasti nännin uudelleen suuhunsa. Eikä purrut yhtään, en edes tuntenut hampaitaan. Voi kuinka ihanaa, näinkö vähällä lapsi oppii tietämään mikä aiheuttaa äidilleen kipua ?
Annoimme illalla Santerille velliä kun se kuulemma tuo pitkät ja hyvät yöunet. Selvä joo, niin kai jollekulle tuokin mutta ei meidän pikkiriikki pantterillemme vaan. Hän nukkui tasan tunnin vellin jälkeen ja sitten taas seurusteltiin. Olemme miettineet että kuinka kummassa ne vanhemmat joiden vauvat nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta saavat tutustua vauvaansa kunnolla. Meillähän vuorokaudesta suurin osa menee seurusteluun ja se onkin aivan ihanaa.
24.10. Nyt kun Santeri on puoli vuotta ja yhden päivän vanha niin hän tekikin sitten tänään oikein unien keräilyennätyksen. Oli kovin outoa kun hän seurusteli vain pieniä hetkiä, pari tuntia kerrallaan ja sitten taas nukkui. Tosiaankin, ei tämä tälläinenkään ole kovin hauskaa kun eihän sitä osaa mitään tehdä silloin kun Santeri nukkuu kun on niin tottunut siihen että hänen kanssaan saa seurustella kuin isommankin perheenjäsenen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti