2006

2006
Joululoman aikana kävimme kävelyttämässä hevosia ihan siksi että ne pysyisivät mieleltään virkeinä kun emme uskalla lähteä ratsastamaankaan tien vierustoja liukkaiden kelien aikana ja umpihangessakaan ei ole kiva kahluuttaa hevosia. Pekka on talutellut Takua, Santerilla on ollut Disco ja minulla sitten taas Humu. Meillä  on ollut tosi kivaa näiden turjakkeiden kanssa ja ne ovat olleet selvästi iloisia tästä yhteisestä perheemme harrastuksesta. Niin kauan kuin tiet ovat osittain jäiset taluttelemme hevosia, arkisin omalla pikkutiellä ja viikonloppuisin sitten käymme vähän kauempana. Santerin mielestä Humu on suorastaan "himmeä" kun se haluaa aina välillä mennä umpihankeen könyämään ja piehtaroimaan.

9.1. Kevätlukukauden ensimmäinen päivä. Santeri lähti kouluun kovin iloisena, on jo odottanutkin kevätlukukauden alkua.
Kevät sujui leppoisasti ja koulukin meni ihan mukavasti vaikka Santerilla on edelleenkin hieman ongelmia muistaa mitä tuli läksyksi ja mistä alueesta koe on tulossa.
Joskus ja joissain aineissa hän muistaa aivan helposti mitä koulussa on käsitelty mutta jotkut aineet tuntuvat olevan sen verran tylsiä hänen mielestään ettei hän edes viitsi vaivautua miettimään mitä tunneilla on puhuttu.

3.3. Timo-eno tuli käymään papan autolla. Santerin isä ja minä tiesimme toki miksi Timo taas tuli (kävi eilen viimeksi) mutta Santerille oli täysi yllätys Timon tulon syy...
hiemanko oli poikaseni pelkkänä hymynä kun papan autosta otettiin ulos mopo ! Onhan tuolla jo ikää, se on Timon entinen mutta mitäs väliä iällä on kun mopo kerran toimii ja on rekisterissä ja kaikki on kunnossa.
Meillä alkoi pihassa aikamoinen kälätys aiheesta mopo ja kypärät ja....onneksi Timo toi hätätilannetta varten oman kypäränsä jotta Santeri pääsi heti vähän testaamaan mopoaan. Hevosten mielestä on suorastaan hauskaa kun Santeri huristaa pitkin pihaa. Hauskinta koko jutussa on se, että Santeri ei ollut vielä itse edes ennättänyt pyytelemään mopoa, sai sen siis tavallaan ennenkuin tiesi edes mopoa haluavansa.

24.3. Ystävämme Anita tuli Tanskasta käymään. Hän on meillä vain viikonlopun yli mutta ennätti tänäkin aikana jo näkemään kuinka Santeri päristelee mopolla pitkin omaa pihaa. Eihän Santeri malta olla päristämättä  kun kelikin on mitä parhain, aurinko paistaa ja kaikki on niin hienosti. Anita on selvästi huvittunut Santerin riemusta ja totesikin minulle "he looks like a million box" ja niinhän tuo poika todellakin näyttää. On pelkkää hymyä koko heppu.

31.3. Koulussa valokuvaus ja tässä sitten yhteisestä luokkakuvasta tekemäni Santerin "yksityiskuva".
23.4. Santeri täytti jo 12 vuotta. Emme juhli tänä vuonna koska Santeri ei halunnut ketään kutsuttavaksi. Pyysi minulta jo aikoja sitten että en pyytäisi meille ketään koska hän ei halua että synttäreistä tehdään niin suuri numero, hänelle riittää että teen kakun ja syömme sen yhdessä.
Helpolla pääsen kun tälläiseen toiveeseensa suostun, tietenkin olisi kiva kutsua ystäviä ja tuttuja kylään mutta kun kerran poika itse pyytää että saisi viettää synttäreitään ilman hässäkkää niin onhan minun kunnioitettava toiveitaan. Lehdessä on tietenkin onnitteluilmoitus, sehän kuuluu asiaan jokaisena vuonna !


13.5.Johanna tuli testaamaan Discoa, minä ratsastin Humulla. Hyvin toimii kuulemma joten voin lähteä Santerin kanssa tuntemattomia metsäteitä vallottamaan. Kiva, minähän en olekkaan voinut ratsastaa näitä kahta samanaikaisesti joten minulla ei ollut mitään tietoa siitä kuinka Disco toimii jos Humu on lenkillä samaan aikaan. Koska Johanna on Discolle tuntematon niin arvelin Johannan voivan olla samassa asemassa kuin mitä Santeri on: Johanna osaa ratsastaa erittäin hyvin muttei tunne hevosta ja Santeri taas tuntee hevosen ja osaa ratsastaa jotenkuten.

23. - 24.5. Santeri on yötä pois kotoa. Ei onneksi kovin kaukana eikä huonossa seurassa. Menivät koulun kanssa fillareilla Selänpohjaan yöpymään. Saas nähdä malttavatko nukkua ollenkaan vai ovatko koko yön kutrattamassa jossain...toivottavasti opettajilla on korvatulpat mukana että saavat edes he nukuttua kunnolla...

Onneksi huomenna on helatorstai ja siten vapaata koulusta, näillä on kyllä tuo perjantaikin tällä viikolla vapaana joten tulee pitkä viikonloppu.

Ei siellä Selänpohjassa varmaankaan ollut ihan mahdoton meiniki ollut, Santeri ainakin oli kovin reipas ja hyväntuulinen kun tuli kotiin ja häneen kyllä yleensä jää jonkinmoinen vireystilan muutos havaittavaksi jos on ollut kovin levottomassa paikassa. Santerihan ei ole hurjan usein ollutkaan kotoa yötä pois, tämä oli vasta toinen kerta ilman että kumpikaan meistä vanhemmistaan ei ollut mukana joten pelkästään tilanteen outous olisi voinut jättää Santerin aika uupuneeksi.

KESÄKUU
3.6. Heti koulun loputtua lähdimme taas kohti Tamperetta ja hotelli Haapalinnaa. Olin valmiina odottamassa Santeria kun hän tuli koulukuljetuksella kotiin. Tänä vuonna ei ollut varsinaista kevätjuhlaa ollenkaan joten meitä vanhempia ei tarvittu koululla.  On kamalan kiva kun meillä on tälläinen traditio ja koska menemme aina samaan hotelliin jos vaan ennätän varaamaan sieltä huoneen niin sekin on tuttua ja turvallista. Ihan kuin menisi tavallaan kotiin kun menee paikkaan jonka jo tuntee.

4.6. Olipa taas ihana viikonloppu ! Nautin suunnattomasti näistä kahdenkeskisistä, kodin ulkopuolisista, jutuistamme. Santerin kanssa on niin tavattoman helppo reissata koska hän on niin mukautuvainen ja avoin uusille asioille. Kun siinä hotellin pihassa huokailin että "kauaa sää et sitten varmaan enää äitis kanssa lähde mihinkään" niin Santeri lupasi "voi kuule, jos ehkä välillä pitäisinkin taukoa niin sitten kun mulla on ajokortti niin mä lupaan lähteä viemään sua Särkkikseen ja ollaan täällä hotellissa silloinkin.  Se on sovittu !"  Olen onnellinen että ainakin vielä nyt poikaseni on sitä mieltä että haluaa liikkua julkisesti äitinsä seurassa.

Toivottavasti näin tulee olemaan jatkossakin, olisi kovin ikävää jos hän ei haluaisi tunnustaa olevansa minun poikani vaan kartteleisi minua julkisilla paikoilla eikä lähtisi kanssani huvittelemaan.

9.6.- 10.6 Hilkka tuli meille Pekan kyydissä tämän tullessa töistä kotiin ja lähdimme Hilkan kanssa samantien ajamaan kohti Kotkaa. Olen ottanut ajo-ohjeet netistä mutta ovat nuo ohjeet sen verran omituisen näköiset että saas nähdä mistä löydämme itsemme.
Niinhän siinä sitten kävi että onnistuimme parikin kertaa eksymään. Löysimme sitten kuitenkin hotelliin ja sieltä osasimme muutaman mutkan kautta aamulla sinne Lännenratsastuskisapaikalle jonne olimme menossa.

Aikas hienosti ne hevoset hallitsivat juttuja ja ratsastajat olivat kovin tyynen oloisia koko ajan. Olen ylpeä että meidänkin konimuksilla on ainakin aidot lännensatulat jos eivät vielä ihan täysin noita lännenratsastuskiemuroita osaakkaan. Enkä ihan kaikkea noista suostuisi edes tekemään, tuo slide on esimerkiksi turhan vääränlainen hevosen omaan tapaan pysähtyä pikaisesti. En halua rikkoa hevosta enkä vaatia mitään sellaista mitä se ei itse vapaana ollessaan voisi tehdä.

Ostin Santerille, isälleen ja itselleni tuollaiset "melkein oikeat stetsonit". Santeri oli kovin onnellinen uudesta päähineestään ja se sopii hänelle todella hyvin. Meillä kaikilla on nyt sitten tyylikkäät stetsonit kun taapertelemme hevosten joukossa.

Santeri virnisteli kun kerroimme Hilkan kanssa kuinka tehokkasti onnistuimme kartasta huolimatta eksymään...Santeri tietää että Hilkka on todella hyvä eksymään ja siksipä häntä huvittikin kun huomasi että Hilkan eksymistaito on voimakkaampi kuin minun "kerrasta oikeaan osoitteeseen"- osaamistaitoni.

11.6. Vein Hilkan aamulla kotiinsa ja käväisin samalla Viherlandiassa. Etsin ihan epätoivoisena kauniita kukkasia pihaan istutettavaksi, taitaa olla että sellaisia rehuja jotka meillä viihtyvät ei ole keksittykään. No ostin sentäs muutaman kuunliljan ja niiden pitäisi menestyä tuolla tallin vieressä. Ostin myös muutamia miniruusuja koska olivat niin halpoja, ne olivat tavallaan jäännöskappaleita äitienpäivästä.

Kesä meni puuhastellessa kaikenlaista. Santeri on purkanut moponsa jo monta kertaa ja sitten kasannut sen aina uudestaan. Hevosten kentällä on hyvä käydä ajelemassa, silloin hevoset eivät tietenkään ole sillä alueella vaan ovat täällä toisella puolella tuota hiekkatietä. Hilkka oli Annin kanssa täällä raivaamassa tuota laidunta, siellä on ihan hirveästi risuja ja turha niiden on siellä olla viemässä heinältä kasvutilaa.

Ostin uuden akvaarion.  Tai no käytetty se on mutta meille uusi. Tuollainen lätäkkömallinen, kuutisen sataa litraa siihen mahtuu vettä. Santeri ja isänsä kävivät hakemassa sen kotiin yhtenä sunnuntai-iltana Helsingistä. Timo tuli auttamaan altaan kantamisessa hevosautoon ja sitten täällä meillä kotona olikin mietintää kuinka allas saadaan sisälle. Päätimme että haluamme sen toimintaan sitten kun Timo tulee seuraavan kerran käymään, on tuo allas sen verran hankala siirreltävä. Santeri nauroi että "uima-altaaks vähän liian pieni mutta tavallisen ihmisen akvaarioks aika hirveen suuri".

Elokuun alussa käytin Santeria omalla hammaslääkärillämme Jyväskylässä sillä minusta tuntuu että Joutsassa tuo julkispuolen hammashoito on lähinnä "valohoitoa". Siellä ei vahingossakaan tehdä asioita kerralla vaan siellä on käytävä monta monituista kertaa.

10.8. koulu alkaa ! Santeri menee jo kuudennelle luokalle, on siis Kurkiauran koulun viimeisellä luokalla.
Nyt onkin hieman erilainen koulun aloitus kuin aikaisemmin, ennättävät olemaan koulussa vain viikon ja sitten lähtevät sinne kauan odotettuun leirikouluun. Meiltä lähti Santerin lisäksi isänsä sillä noin pitkällä reissulla on hyvä olla useampiakin aikuisia valvomassa lapsia. Taitaa olla jokaisella lapsella joko jompikumpi vanhemmista tai isompi sisarus mukana, näin olen ymmärtänyt.
Kotona "matkakuumeen kourissa":

2.9. Santeri ja isänsä tulivat illalla kotiin. Leirikoulu oli ollut mahtava kokemus mutta nuo ovat niin salaperäisiä siellä kokemistaan asioista että koska en osaa suoraan asioista kysellä niin en saa kunnolla selkoa mitä kaikkea ovat siellä tehneet. Kuvia sentään tuli näytille (ja todisteeksi)



Onneksi oli sentäs paikkoja missä levätäkkin välillä. Siistejä olivat ja ruokaakin sai syödäkseen, kuulemma.


Kiitos tästä veneily-kuvasta Ullalle joka lupasi kuvan ottaneen äitinsä puolesta että kuvan saa julkaistakkin täällä. Tämäkin siis tapahtui siellä leirikoulussa.


Jousiammuntaa, ruokaa on saatava...no ei ehkä sentäs, ruoka tulee kaupasta eikä metsästä ; )

Ammuskelun (ammuuuu...) jälkeen harjoitukset jatkuivat toisaalla:

Ja sitten sisälle...

Onneksi alastulon jälkeen oli jo melkein yö:

Seuraavana aamuna aktiviteetit jatkuivat:



Sitten olikin taas vähän kaikkea muuta ja yön jälkeen hommat jatkuivat:

Onneksi suunnistusvaisto ja -taito ei ollut kotimatkaan vaikuttava tekijä vaan illalla bussilastillinen iloisia mutta väsyneitä vanhuksia ja nuoria kaarsi koulun pihalle ja siitä sitten kukin jatkoi omaan kotiinsa. Leirikoulu oli onnellisesti takana ja siitä jäi monia kivoja muistoja !

11.9. Santerilla oli heti aamusta silmälääkäri, onneksi aikataulu piti hyvin eikä Santeri joutunut olemaan kuin ihan parilta ensimmäiseltä koulutunniltaan pois.

18.9. Kävimme uusimassa Santerille tetanus-rokotteen. Hän kuitenkin saa pieniä naarmuja itseensä väkisinkin kun mopon kanssa koheltaa ja koska tuo verenmyrkytys on niin ikävä juttu niin se kannattaa toki yrittää ennaltaehkäistä kun kerran rokote on olemassa.

19. - 23.10. Tanskalaisystävistämme Åge ja poikansa Victor piipahtivat meillä. Toivat Magnus-koiran takaisin koska eivät enää käytä sitä jalostukseen ja omat kasvattini otan aina takaisin jos niille tulee kodinvaihto eteen.

Koska koulusta oli sopivasti tällä viikolla syyslomaa, Santeri sai seurustella meidän kanssamme oikein kunnolla. Åge oli töidensä takia niin väsynyt että emme juurikaan poistuneet meiltä täältä. Åge otti siis levon kannalta tämän reissun ja Victor sai katsella noita dvd-leffoja joissa on mukana mahdollisuus tanskankieliseen puheeseenkin. Kaikkea tämä tekniikka tuokin tullessaan !

Loppusyksy ja alkutalvi sujui Santerilla koulussa hienosti. Toisaalta siellä on kyllä opettajillakin sellainen tyyli että hoitavat eteentulevat ongelmat samantien eivätkä suotta meuhkaa tapahtuneista sitten kotiinpäin jälkikäteen ellei ongelma koulussa jatku. Eikä taida helposti jatkua koska lapset arvostavat noita opettajia todella korkealle ja haluavat olla opettajien kanssa väleissä.

Santeri on alkanut huolehtimaan koulutehtävistään paremmin kuin aikaisemmin joskaan repun tyhjennys kerran viikossa ei vaan onnistu. Saan olla aina muistuttamassa ja vastaus on useimmiten "joo, joo, kohta". Minähän tiedän että tuo vastaus tarkoittaa ettei taatusti tyhjennä reppuaan ennenkuin olen muistuttanut niin monta kertaa että hän hermostuu ja väittää minun "valittavan".  Tämä on niin tätä mutta ei tämä ole ihan kamalaa kuitenkaan. Edelleenkään en haluaisi mitään "jees-jees"-poikaa, parempi on että laittaa vähän vastaan vaikka onkin joskus väärässä.

Joululoma alkoi 22.12 eli talvipäivänseisaus-päivänä.
Olen leiponut ihan kamalasti taas, onneksi Santeri syö kaiken mikä ei juokse karkuun. Onneksen hän on myös sen verran solakka että minun ei tarvitse säännöstellä syömisiään vaan hän saa mussuttaa herkkuja aivan mielin määrin. Santerille ei tunnu tulevan edes sokerihumalaa ja se on hieno juttu. Minähän saan kovin herkästi hiilihydraatti-kännin ja on hurjan ikävää olla tokkurassa vain siksi että on syönyt hiilihydraatteja enemmän kuin normaalisti.

Tämä kulunut vuosi on näyttänyt minulle että Santerista on tulossa vähitellen aikuinen. Hänen murrosikänsä on selvästi alkanut mutta hän ei ole kamalan kiukkuinen aiheetta eikä muutenkaan käyttäydy kuten olen kuullut asperger-murkkujen käyttäytyvän. Santeri osaa keskustella vaikka välillä "menee hermo" jos joku asia ei heti onnistu. Mutta se ei taas johdu esipuberteetista eikä edes aspergeriudestaankaan vaan tuosta perinnöksi saamastaan lyhyestä pinnasta ja heikosta kärsivällisyydestä.